Viimeiset pari viikkoa on nimittäin vierähtänyt vikkelästi kotimaan vieraita hostaten, eikä aikaa ole juuri jäänyt muuhun. Nyt sitten kun viimeinenkin vieras on saatettu viime yönä kello 03:30 taksille, on aikaa katsella taaksepäin ja saattaa teidätkin ajan tasalle!
Tärkeimmät uutiset eka, eli olen muuttamassa! Sain vihdoin, kahden kuukauden siedätyshoidosta huolimatta, tarpeekseni Amarantan pirttihirmuilusta ja loputtomasta rahan nyhtämisestä, sekä tästä yleisestä melusta. Toisaalta sääli lähteä, koska tämä huonehan on aivan ihana ja paikkakin mainio, mutta mielummin muutan jonnekkin, jossa joku ei ole koko ajan huohottamassa niskaan ja vaatimassa rahaa. Olen jo löytänytkin uuden kodin, ja vaikka huone on ihan perus eikä yhtään niin tunnelmallinen kun tämä nykyinen, olen silti toiveikas! Tämän kertainen päävuokralainen (akkitehtityttö Kreikasta) on kolunnut kanssa neljä ikävää asuntoa läpi, ja päätti nyt ryhtyä itse vuokraamaan, ja koota ympärilleen mukavan ja saman henkisen porukan, jotta paikka tuntuisi kodilta kaikista! Joten, lupaavalta kuulostaa!
Ehkäpä viimeinen kuva Avinyon kodista - kauniit kukkani yöpöydällä
Tässä pitäisi nyt vielä pari päivää asustella tässä vanhassa osotteessa kohtalaisen jäätävissä tunnelmissa, sillä kun kerroin Amarantalle lähdöstäni, se sai hepulit, me riideltiin ja tilanne jäi siihen että se aikoo pidättää mun 400e vuokratakuun. Not going to happen, i say! Joten, riitely luultavasti jatkuu tässä näinä päivinä, ja tehän tiedätte kuinka paljon mä pidän riitelystä..
Mutta se siittä, ja aika siirtyä mukavampiin asioihin, eli viime päivien tapahtumiin!
Toissa viikon torstaina lähdettiin Lauran ja Aliisan kanssa ulos lounaalle, ja kiertelemään kaupungin hieman vieraampia osia. Päädyttiin parin kahvilan, ravintolan ja outletin kautta Yliopiston puutarhoille Placa Universitatin kulmaan. Voi mikä mesta! Tuntu kun olisi astunut sisään Tylypahkan porteista, vain liehuva viittaiset opiskelijat puuttuivat! Kierrettiin puutarhoja, joissa puiden alla opiskelijapojat soittelivat kitaraa ja opiskelijatytöt lukivat runollisen näköisinä kirjojaan. Istuttiin hetki yliopiston kaariholvi-sisäpihalla, ja teeskenneltiin, että mekin olimme opiskelijoita niiiiiin upeassa laitoksessa. Itä-pasila inspiroitunut yliopistoni, vaihtaisin sinut historiaa havisevaan linnaan koska tahansa!
Illalla Joni liitty vielä seuraamme, ja päädyttiin Ravalin kaupunginosaan meksikolaiseen baariin maistelemaan mojitoja. Keskustelu liikkui sellaisissa sfääreissä, että ei ennen Helsingin leveysasteilla ole tavattukaan!
No mutta se torstaista. Siirrytään perjantaihin, jolloin odottelin Minnaa ja Aria saapuvaksi, ja päätin tappaa aikaa menemällä elokuviin. Koska tämä on Espanja, ei täällä juurikaan näytetä dubbaamattomia elokuvia, joten päästäkseni katsomaan sellaisen, oli minun otettava metro ciutadellan pysäkille. Kun pääsin mestoille, päätin istahtaa läheiseen puistoon katsomaan kartasta elokuvateatterini tarkemmat kordinaatit. Ja ei aikaakaan, kun minua lähestyy intialaisen/pakistanilaisen näköinen mies. Rikkinäisellä englannilla hän pyytää minua näyttämään hänelle jonkin täysin vieraan kadun ja hotellin kartastani. Hetken siinä yritän ymmärtää, mitä paikkaa minun tulisi kartasta etsiä, kun paikalle astelee kaksi muutta miestä. He vilauttavat lompakoistaan jotain tälle pakistanin miehelle, ja espanjan kielisestä puheesta ymmärrän sanan poliisi. Saman tien he alkavatkin jo tivaamaan minulta, mikä on bisnekseni puhua tälle miehelle. Selitän, että hän pyysi minua etsimään jonkin kohteen kartasta. Poliisit vaativat nähdä minun ja miehen henkkarit. Alkaa jännittää. Poliisit katsovat henkkarimme, ja kysyvät seuraavaksi, olemme kauppaamassa/ostamassa puistossa heroiinia tai kokaiinia. MITÄ!!!! Minä halusin vaan mennä leffaan.. Selitän tämän poliiseille. Seuraavaksi he alkavat kyselemään, onko minulla väärennettyä rahaa matkassani. Selitän taas, että ei, olen ainoastaan ottanut rahaa seinästä, en vaihtanut sitä kadulla tai missään muuallakaan. Koko tämän ajan pakistanin mies ei ole sanonut sanaakaan, tajua tässä vaiheessa, ja poliisit suuntaavat kaikki kysymyksensäkin minulle. Epäilys alkaa kalvaa mieltäni. Tässä kohtaa poliisit vaativat, että otan esiin lompakkoni, ja näytän rahani heille. FUCK! Ajatukseni alkaa taas juosta, ja mietin, olenko joutunut jonkun scamin kohteeksi! Ehkäpä nämä tyypit eivät olekaan mitään poliiseja, vaan kimpassa ensimmäisen pakistanin miehen kanssa, ja sillä hetkellä kun kaivan rahani esiin, voin samalla hyvästellä ne. Kieltäydyn siis näyttämästä heille rahojani. Miehet toistavat, että he ovat poliiseja, ja vaativat minua näyttämään rahani. Nyt ajattelen, että jos he oikeasti ovatkin poliiseja, ja kieltäydyn tottelemasta heitä, löydänkö itseni hyvin pian espanjalaisen poliisi auton perästä.. Joten varovasti otan esiin lompakkoni, ja näytän heille kaksikymppisen kulmaa. Miehet kysyvät, onko minulla enempää rahaa, sanon ei, ja jostain syystä tilanne laukeaa (olinko liian köyhä..?). Miehet kiittävät ja poistuvat paikalta ja niin poistun minäkin. Mitä hittoa oikein tapahtui, en tiedä vieläkään! Hyvin mielenkiintoista!
Myöhemmin sitten Minna ja Ari saapuivat, ja vein heidät Sub Rosaan mojitoille (ketä muuten en olisi vienyt Sub Rosaan mojitoille?!).
Sub Rosan vessan fetissi kuvat, siistimmästä päästä.
Seuraavina päivinä vierailukohteina oli ranta, kauppakeskus ja Tipidabo-vuori ja sen huvipuisto (me päästiin sinne Sonja vihdoin!!!). Tipidabo oli hieno, harmillista vaan että siellä hieman satoi ja oli sumuista. Sisäänpääsy hurjan huvipuiston puolle olisi maksanut 25e ja ei-niin-hurja seurani äänesti sitä vastaan. Päädyimme siis vaan kiertelemään lasten puolta ja vierailemaan vuoren huipulla olevassa gootti-kirkossa.
Rannalta. Viimeisiä päiviä kun vielä tarkenee. Syksy, pysy siellä Suomessa!
Minnan ja Arin kanssa käytiin myös vihdoin katsomassa ne Placa Enspanyan Magic Fountainsit. Viinipullon kanssa ne olivat varsin miellyttävä kokemus, vaikka porukkaa olikin paikalla, totta kai, melkoisesti. Lähes joka ilta päätettiin baarissa, ihan vaan siksi, että äiti oli huolissaan käskenyt siskoa varmistamaan, etten juo liikaa :)
Minna ja Ari lähtivät keskiviikkona kotiin, ja samana päivänä ilmapatjalleni majoittui Saila. Sailankin kanssa suuntasimme ekana päivänä rannalle ja myöhemmin mojitoille ( mä olen niin ennalta arvattava! mutta tätä on espanjani, joten varautukaan, tulevaisuuden vieraani!).
Perjantaina tehtiin kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä: Otettiin juna allemme ja suunnaksi Figueres ja Dali-museo. Matka aika oli suuntaan 2 tuntia ja paikalle päästyämme vettä satoi aivan kaatamalla, mutta reissu oli ehdottomasti tekemisen arvoinen!
Värjöttelyä sateisessa jonossa muiden taiteen nälkäisetn kanssa (ne on rajattu pois kuvasta kylläkin)
Päällekkäin Sailan vierailun kanssa meni ikävä kyllä mun asunnon metsästys projekti, joten harvasepäivä jouduttiin uhraamaan aikaa tylsille käytännön asioille. Mutta ehdittiin me onneksi sisällyttämään päiviimme melkolailla ostoksille käyntiä (oikeesti, miten nää yhdyssanat menee?! en jaksa tarkistaa jokaiste, joten koittakaa kestää!) churro-hetkiä, mojito-hetkiä, tapas-hetkiä ja hyvää ruokaa. Lauantaina kutsuin myös Justynan jäätävään kotiini, kokattiin joukolla herkullista sienipastaa ja pelattiin Kunkku-juomapeliä salmarilla. Ilta jatkui Sidecarissa, jossain jazz-baarissa ja sitten vielä jossain hämärä-baarissa, ihan vaan jotta Sailakin sai todellisen Barcelonan yö -kokemuksen. Sunnuntaina aurinko loisti taivaalla kun herättiin, joten lähdettiin nukkumaan olojamme paremmiksi rannalle. Illalla Saila vielä tarjosi minulle herkulliset tapakset lähikuppilassa, ja siihen päättyikin vierailuputkeni.
(eiku joo, käytiinhän me vielä sunnuntaina kattomassa Sagrada Familia, tää vika kuva on sieltä!)
Tästä päivästä eteenpäin edessä on sitten muuttorumba, samaan aikaan yliopiston mid termejen kanssa. Joten opiskelua ja pakkaamista lukee minun kalenterissani seuraavan viikon kohdalla. Laitan sitten kuvia uudesta kodista ja alueesta, kun sinne viimein pääsen.
Siihen asti, jääkää hyvästi, ja onnea niille jotka jaksoivat lukea tänne saakka! Melkonen suoritus!
