lähtemisiä

Kuluneen viikon on lentokoneet Barcelonasta olleet täynnä kotiinlähtijöitä. Ensimmäisenä menetin päivieni ilon Justynan, sitten saksalaiset ja sitten vielä muutkin ystävälliset vaihtarit. Viimeisenä sissinä täällä vielä opiskelee minä, odottamassa omaa kotiinpaluuvuoroaan..

Jukan ja Anskun vierailu oli mukava ja viininhuuruinen. Istuttiin erinäisissä kahviloissa ja ravintoloissa ravitsemassa itsejämme, kiivettiin Mont Juicille katselemaan auringonlaskua eväskassin kera ja kierreltiin kaupunkia. Good times!

Tiistaina oli Lauran ja mun baari-päivä. Laura on siitä pahaenteistä baariseuraa, että se tuntee lähes jokaisen baarimikon, ja on vieläpä niin huipputyyppi, että kaikki tahtovat tarjota hänelle, ja samalla myös minulle, ilmasta juomaa. Ja mitäpä kaksi tyttöä Suomesta siinä muuta voi tehdä kun tarttua tarjoukseen! Tosin aamulla (kello 6 nukkumaanmenneiden aamulla, eli klo 15) kun siitä herää kengät jalassa, meikit naamassa, valot ja musat päällä Lauran vierestä sohvalta, tulee kyllä mieleen että toisinkin olisi voinut toimia! How about that mommy, proud much? :)

Tänään Estacio de Francalla tapahtui. Juna-asemalle oli pistetty pystyyn suuren suuri kirppistapahtuma, Barcelona Lost & Found. Suunnattiin sinne kämppikseni Notan kanssa, ja poistuttiin parin tunnin päästä kassit pullollaan. Nota hyppi tasajalkaa uusi syna kainalossaan - nyt alkaa pianon soitto!

Piano, Nota ja minä jatkettiin vielä Cafe Lunaan kahvittelemaan, ja sitten kotia tekemään ja syömään linssikeittoa. Sitten harjoteltiin pianonsoittoa. Alex onnistu youtuben avustuksella soittamaan tunnistettavasti Viva la vidasta pätkät, itse hurmasin kuulijani kissanpolkalla ja Nota ei osannut soittaa mitään. Illalla yritin lukea keskiviikon tenttiin, joka myös merkkaa tämän vuoden viimeistä koulupanostusta. En onnistunut. Yritän uudelleen huomena.

Nyt nukkumaan (kello näyttää olevan 2:03 jo..), sitten avaan vielä 3 joulukalenterinluukkua ja sitten tuleen kotiin! Laittakaa skumpat jo kylmään, pian juhlitaan!

koti(koti on siellä missä sydän on)ikävä

join jokusen lasin viintä priimassa suomalaisseurassa ja ikävöin teitä kovasti. Haaveilen teleportista, joka mahdollistaisi pikaiset visiitit rakkaimpien luokse. Suklaakalenterini ei laske päiviä jouluaattoon, se laskee päiviä teidän luokse. Pian nähdään!

keskiviikkona kävelin barcelonan päästä päähän

..ja tänä yönä en nuku, sillä jalkapöydässä jomottaa tulehdus, joka muistuttaa: lakkaa kävelemästä niin paljon, tai jos on käveltävä, tee se edes mukavissa kengissä!

Alotettiin meidän kävelyurakka viime perjantaina, kun jouluostosten jälkeen käveltiin Justynan kanssa Primarkista kotiin rantaa pitkin. Google maps tietää kertoa, että kokonaispituutta matkalle tuli lähes 9km. Taitoin matkan läpipaskoissa kengissä, viimeset kilometrit linkuttaen. Kotona kolmea varvasta komisti pulleemmat vesikellot, kun itse varpaat on!

Mutta oli upeat iltakävely puitteet! Öinen barcelona vaan on niin kaunis!

Lauantaina suunnaattiin Gracian kaupunginosaan. Vietettiin tunti englanninkielisiä kirjoja myyvässä divarissa, jossa kirjahyllyt ulottuivat kattoon asti ja taustamusiikkina oli vanhaa jazzia. Ostin kaksi kirjaa, vaikka olisin halunnut ostaa sata. Kirjakaupasta jatkettiin tutkimaan Gracian katuja ja kujia, käytiin teatterikahvilassa viinilasillisilla ja sitten kaupungin parhaaksi äänestetyssä Verdi-leffateatterissa syömässä kalanmakuisia poppareita ja katsomassa Melancholia (ootteko nähnyt sen? se on lars von trierin synkkä ja outo elokuva, jonka moukka-katalaanit onnistu pilaamaan nauramalla koko ajan! nauraa nyt elokuvalla, joka ei millään tavalla tähtää olemaan kevyesti viihdyttävä! ja popparitkin oli vielä pahoja...)

Sunnuntaina tehtiin Justynan kanssa kouluhommia. Houkuteltiin ittemme moiseen puuhaan kahdella Lambrusco-pullolla, kahdella pitsalla, sekä pistaasi- ja sipsipussilla. Eväät oli syöty ensimmäisen tunnin sisään, kouluhommia ei saatu valmiiksi missään vaiheessa.

Itsenäisyyspäivän vietin läppärini kanssa. Olen ystävystynyt topdocumentaryfilms.com nimisen sivuston kanssa, ja sieltä katselin Ewan McGregorin ja Charlie Boormanin matkaa maailman ympäri. Voisiko päivää paremmin viettää! Kehitin pienen ihastuksen suloista Ewania kohtaan, sekä suunnitelman ajaa ensin ajokortti ja sitten myös maailman ympäri!

Keskiviikkona edellisviikolla kipeytyneitä jalkoja ei enää koskenut joka askeleella, joten päätettiin Justynan kanssa kävellä taas kaikkialle! Alotettiin kävelemällä Park Guell ympäri. Jatkettiin kävelemällä Graciaan (1,5km). Ja kun kerta päästiin kävelyn makuun, jatkettiin siitä keskustaan (2,7km). Keskustasta otettiin juna Ikeaan (jossa oli muuten cava-maistiaiset! ostin kaks pulloa glögiä ja pipareita), mutta takasin päin taas käveltiin (3,5km). Ja nyt sitten on jalka tulehtunut.

 Park Guellista

 Salainen puutarha!

Go on Ikea, make my day!

Eilen hoodeille saapui Jukka, Ansku ja Lucas. Taisteltiin himmeessä ihmisvilinässä tiemme Buenas Migasiin foccacioille ja sangrialle ja sitten vielä katedraalin kulmille mojitoille. Tänään tarkotuksena on kivuta viinipullon ja eväiden kera Mont Juicille katsomaan auringonlaskua. Tulisipa ilta jo pian!

it's a boy!

Kaksi päivää sitten saatiin vihdoin uusi kämppis: 22-vuotias Alex Ranskasta, jonka työt toivat Barcelonaan. Sanomattakin kait selvää, että tämä eilensyntynyt firmansa Lähi-Idän markkinoiden myyntivastaava saa pelkällä olemassaolollaan minut näyttämään huonolta.. Tiiättehän, jos tosiaan verrataan pian 28-vuotiaaseen opiskelijaan, jonka ei todellakaan tarvitse viikonloppuisin lentää Dubaihin tapaamaan asiakkaita.. Mutta muuten uus kämppis on varsin hurmaava! Kaikkien näiden töykeiden katalaanien keskellä kohtelias ranskalainen loistaa edukseen!

Tällä viikolla vietettiin myös Justynan synttäreitä! Sweet 21! Mä olin varmasti niistä enemmän innoissani kun Justyna, joka ei ois tehnyt mitään, jos olisi saanut päättää. Mutta eipä saanut! Raahasin sen nimittäin koulusta meille, ostin väkipakolla meille kakun, tein ruokaa ja pakotin synttärisankarin vielä puhaltamaan kynttilätkin! Synttäreitä on juhlittava, vaikka sitten väkisin :)

Illalla lähettiin vielä kamerat kaulassa kiertämään kaupunkia, koska jouluvalot oli vihdoin sytytetty! Valot oli ihania, mutta kyllä se joulu vähän uupuu silti kuvasta, kerta ei ole lunta.. Mutta kaunista on silti!

Viimosena haettiin vielä ilmasta juomaa Barcelona shopping night -tapahtumasta. Harper's Bazaarin ja kaupan setien ja tätien organisoimassa tapahtumassa kaikki kaupat Paseo de Gracia -ostoskadulla pitivät ovensa auki klo 01:00 asti. Tarjolla oli tiskijukkia, ilmasia coctaileja ja skumppaa, tapaksia, hattaraa, popparia yms. Paikalla oltiin me (pelkästään ilmasten kylkiäisten perässä) ja miljoona kuussataa tyylikkäintä ja tylyintä barcelaista. Ja pakkohan se on todeta, että eihän ihmisvihaaja selvinnyt siitä tungoksesta kiroilematta! Ette voi oikeesti käsittää mitä kivikautisia moukkia nää katalaanit on! Tunkevat, tönivät, kaakattavat, kävelevät liian hitaasti, palloilevat, ryntäilevät, ohittavat, tunkevat vähän lisää... Hijos de putas!! Himpun jouduin puremaan kieltäni siellä katalaanien ristitulessa, mutta Justyna, ha haa, se ei saanut itteensä hillittyy! Siellä se sinkoili kaikkien törkimysten perään tönimään niitä takas ja tallo varpaita minkä kerkes! Kyllä oli koomista, niinä hetkinä siis kun en pelännyt että se saa aikaseks ihka oikeen tappelun. Selvittiin tapahtumasta kuitenkin ilman kummempia ruhjeita ja ilmasessa pikkuhiprakassa, joten silkkaa menestystä siis!