luen kahdeksaa kirjaa samanaikaisesti.
juhlin neljä päivää viikossa.
nukun aina liikaa taikka liian vähän, en koskaan sopivasti.
uin vapaa-ajassa, ja sitten vielä lintsaan siltä ainoalta oppitunnilta viikossa.
karkkipussin syön aina kerralla loppuun ja samalla haaveilen sipseistä.
opintolainaa on pian niin vaikuttava summa, ettei se varmaan mahdu enää tietokoneen näytölle.
Olen mennyttä kalua! Voikohan tästä enää koskaan sopeutua normaaliin elämään? Mitä sitten tapahtuu, kun elämässä onkin päivärytmi? Kun viinipullo maksaakin kuusinkertaisen hinnan nykyiseen verrattuna, eikä mojitossa ole tarpeeksi tuoretta minttua? Kun nukkuminen ei olekaan enää päivätyöni?
Yritin pari viikkoa sitten tehdä tuttavuutta todellisuuden kanssa, ihan jotta ei täysin toisistamme vieraannuttaisi, mutta laihoin tuloksin. Kävin nimittäin työhaastattelussa, mutta ikävä kyllä ovet eivät auenneet. Englannin kieleni ei ollut natiivin luokkaa, joten niimpä jatkan nukkumista! Työ olisi kyllä kiva. Samaa mieltä on pankkitilini. Katsotaan mitä me saadaan vielä aikaan.
Viimeiset pari viikkoa Barnassa on ollut niiiiin aurinkoisia ja lämpimiä, että uskaltaa melkeen sanoa jo ääneen: kesä! Ollaan lähes jokaisena vapaana hetkenä valuttu ystävien kanssa ciutadella-puistoon makoilemaan, heittämään sikaa ja syömään. Me ja tuhat muuta! Ciutadella on ihan paras paikka viettää kesäistä päivää, koska on aina on lähistöllä jotain seurattavaa: vapaana juoksevia koiria, akrobaatteja, rytmiryhmiä, juoksijoita, leikkijöitä, juhlijoita.. Ei koskaan tylsää hetkeä!
(ja rusketusrajat! on tullut jo rusketusrajat!)
Pari viikkoa sitten myös koululla lakkoiltiin taas. Tapani mukaan en ollut kuullut asiasta mitään, ennen kuin eräs vaihtari-kumppani tiesi asiasta minulle kertoa. Silloinkin ajattelin, että selvä, lisää vapaapäiviä siis. Kumpa olisin vaan ymmärtänyt, että kun Espanjassa lakkoillaan, tarkottaa se paljon muutakin kun vapaapäivää. Sillä aikaa nimittäin kun minä "vapaapäivänäni" istuin Alisan kanssa Polaroid-baarissa puimassa elämää viinilasi kädessä, muut opiskelijat jouksivat pamputtavia poliiseja pakoon, syttyttivät autoja ja roskiksia tuleen, barrikoivat (onko se sana?) kouluun johtavan valtatien, kahlitsivat luokkahuoneita ja tuhosivat tuoleja ja pulpettaja ja spreijasivat iskulauseita koulun seiniin. Meno oli äitynyt kuulema jossain vaiheessa melko pelottavaksi kun ympäriltä oli alkanut kuulua ammuskelun ääniä, joten en nyt olisi ihan tapahtumien polttopisteessä halunnut olla, mutta muuten harmittaa että jäi vallankumous kokematta! Toisaalta, vahingon voi varmasti ottaa takaisin 29.3, jolloin lakossa ei ole vain opiskelijat, vaan ymmärtääkseni silloin päästään nauttimaan yleislakosta!
Lakkoilun lisäks koululla on täytynyt jopa opiskella viimesen parin viikon aikana, ennen kuulumatonta! Lukkarini täyttää nimittäin ne kolme kirjallisuuden kurssia, ja joka tunnille on luettava jotain. Minulle saapuikin pullea paketti iltalukemista amazonilta, ja nyt tosiaan taiteilen neljän "koulukirjan" ja kolmen "omaksi-iloksi-kirjan" välillä niin, etten melkeen ehdi katsomaan Poliiseja ajallaan!
En ole näemmä taaskaan kantanut kameraa kovin ahkerasti mukana, mutta laitan ne pari kuvaa tulemaan, jotka olen onnistunut nappaamaan! Ja lisää sitten ensi kerralla!
Älkää häiriintykö etualalla jotakin selittävästä minusta, vaan ihailkaa taustalla näkyvää Alisan kodin grafittia!
Jonin lepohetki Jennin buduaarissa matkalla ciutadellasta juhlimaan
Bornea
Kiltti kissa!
