Toisen matkapäivän aamuna sekoiltiin alkupäivä ensin ympäri Andorraa, jonka jälkeen jätettiin lilliputti-valtio taaksemme, kohteena pargue nacional de aiguestortes i estany de sant maurici -kansallispuisto. Reitti sinne kulki taas hulppeitten vuorien yli, ali ja välistä, joten minä pääsin ihailemaan maisemia ja markus veivaamaan rattia. Noin kolmen tunnin ajamisen jälkeen parkattiin auto puiston reunalle, vaan huomataksemme, että laukkuun pakatut bikinit, aurinkorasva ja rantarätit olivat täysin väärä varustus: mestassa oli nimittäin se nelisen astetta lämmintä, satoi vettä ja maa oli lumessa. Vedettiin sitten Markuksen kassista kaikki lämmin päällemme, minä käärin hameen kaulaliinaksi, ja suunnattiin trekkipolulle. Samanaikasesti sade päätti yltyä, joten noin vartin kävelyn jälkeen vedettiin eväät eli kindermunat naamaan ja palattiin autolle. Semmonen reissu.
tältä se olisi voinut näyttää, vaan eipä näyttänyt (kuva kansallispuiston esitteestä)
evästauko!
Autolla kaivettiin kartta esiin ja paikallistettiin seuraava kohteemme, Zaragona. Karttaa piti veivata auki kolmen laskoksen verran, ja se Markuksen epäuskonen ilme, kun hän tajusi, että ajettavaa oli kaksi kertaa sen verran kuin edellisenä päivänä - priceless. Ja siitähän se radiohiljasuus sitte alkokin..
Ja taas veivattiin rattia, tällä kertaa niin härkäsillä vuoristoteillä, ettei mitään järkeä! Ajettiin hitto kesäreleissämme hiihtokeskusten(!) läpi, jossa jengi toppapuvuissaan istu hiihtohisseissä! Lunta oli enemmän kun Suomessa tammikuussa, ja me lämppärit täysillä Ford Fiestassa t-paidoissamme. Ja Markus edelleen hiljaa. Yritin lepytellä sitä karkilla ja se ois jopa saanut kertoa polttomoottoreista ja upeista autoista niin että oisin kuunnellu, mutta noup, poika vaikeni kun kallio.
Parin tunnin kieppumisen jälkeen jätettiin vuoristotiet taaksemme ja päästiin posottamaan vähän suorempaa väylää, keskinopeus saattoi jopa kävästä 80. Nukuttiin päikkärit upean järven rannalla ja jatkettiin matkaa. Jossain vaiheessa oltiin kuitenkin otettu väärä exitti liikenneympyrästä, ja huomattiin, että Zaragonan sijaan oltiin matkalla Taragonaan. No, poteito potato, ajamiseen kyllästynyt markus päätti että sinne mennään sitten! Päästiin perille taas vasta pimeentulon jälkeen ja hostellin löytäminen oli sitä myöten melko hankalaa. Viimein löydettiin kelpo soppi, jätettiin tavarat ja suunnattiin ulos syömään ja juomaan. Illalla pelattiin vielä heitä sikaa huoneessa, juotiin cavaa ja katottiin Potterin Harrya telusta. Aamulla saatiin parkkisakko. Eikä päästy rannalle, kerta sato. Ajettiin sitten Sitgesiin syömään, käveltiin vähän tuulisella rannalla ja palattiin Barcelonaan.
Illalla oli uloslähtö Lauran, Siljan sekä heidän vieraansa Mikan kanssa. Oli taas varsin verraton Barcelona yö, josta todisteena oli kaikkien karmaseva olo torstai-aamuna.
juhlakansaa
Perjantai-aamuna turisteiltiin jossun kanssa, kierrettiin Gaudin talot ja puoli Barcelonaa ja käytiin katsomassa lisää flamencoa Bar 7ssa. Ja sitten, arvasitte oikein, lähettiin taas ulos. Tällä kertaa liikkeellä oli varsinainen Finnish Mafia ja suuntana Factory.
juhlakansaa
Seuraava aamu toivuttiin Mikan ja Jossun kanssa puistossa, suunnattiin sisseinä lauantaitungokseen kauppoja kiertämään, käytiin Petrassa syömässä, ja kyllä, lähettiin ulos. Tehtiin Jossun kanssa seuraa pojille Arenaan, jossa, yllättävää kyllä, vielä jaksettiin juhlia.
juhlakansaa
Sunnuntai toivuttiin taas puistossa. Illalla suunnattiin ruuan kautta Titanic 3D -experienceen! Paitsi experience jäi hieman vähemmälle, koska leffaan oli unohdettu lisätä se 3D.. Istuttiin kuitenkin ihan mielissämme kolmetuntinen läpi, ja loppuun vielä Joni kakkonen ja Josie vetivät kaikkien iloksia Celinen lopputunnarin duettona. Ja siihen loppu sitten minun ja Jossun turnauskestävyys, sillä muiden vielä jatkaessa juhlimaan, nämä tytöt suuntasivat kotiin nukkumaan.
Maanantaina kiivettiin vielä tärisevin jaloin Mont Juicille, käytiin katsastamassa Miron näyttely ja jäähyväisillallisella Taller de Tapaksessa. Ja siihen päättyikin vierailuputki, josta (siltä ainakin tuntuu) toivun vieläkin. Jonin kanssa sovittiin juhlintalakosta heti pääsiäisen jälkeen, ja ensimmäinen viikonloppu pysyttiinkin nyt visusti poissa baareista. Viikko tervehenkisyyttä jo takana päin, näillä mennään!
