kaupunki, jossa oudot kohtaavat

Luulen, etten ole koskaan kohdannut näin lyhyen ajan sisään näin paljon outoutta! Jotenkin kaikki tämä outous on huipentunut tällä viikolla, kun olemme hyvin ahkeraan haastatelleet mahdollisia kämppiksiä. Haastattelutuolissa on istunut mm. tyttö, joka tahtoi jakaa kanssamme vatsaongelmansa - kuinka hänen suolensa ei toimi kuin kerran viikossa korkeintaan, ja silloinkin vain ja ainoastaan silloin, jos hän tupakoi pöntöllä.. Jep. Emme valinneet häntä. Eilen haastattelutuoliin istui pojista pitävä poika, joka ensimmäisen 5 minuutin aikana tahtoi avautua rasvaimuhaaveistaan, ja lopulta päätyi esittelemään mahamakkaroiden sulatus pistosten jälkeistä, korsetilla vuorattua kroppaansa. Hänestäkään ei tullut kämppistämme. Ja toki kun outoudesta puhutaan, ei sovi unohtaa kotikadullani calle princessalla kukkaruukku numero kolmosen kohdalla majaansa pitävää itsensäpaljastajaa, joka joka ilta 8 jälkeen poikkeuksetta ottaa paikkansa kasvinlehtien suojassa, sepalus auki, valmiina vilauttamaan kaikille onnettomille, jotka hänen suuntaansa sattuvat vilasemaan. Niin paljon outoutta yhteen kaupunkiin.

Sitten tapahtumiin! Viime lauantaina käytiin Justynan kanssa Poble Espanyolissa, keinotekoisessa kaupungissa, johon on rakennettu mallitaloja kaikkien Enspanjan autonomisten osien tyyliin. Ostin sieltä kahdeksalla eurolla käsintehtyjä konvehteja, ihan kuin olisi enemmänkin rahaa! Illalla käytiin vielä katsomassa Roman Polanskin uusi elokuva Garnage, joka oli aivan huippu, sekä juomassa toffee-pähkinä-latet Starbuckissa. Sunnuntaina kutsuin Lauran, Alisan, Jonin ja Jonin työkaverin Lolin luokse syömään. Onnistuin polttamaan risottoni vain hieman pohjaan hellalla, josta löytyy vain kaksi säätöä: pois päältä ja loimuavan kuuma. Juotiin myös jokunen pullo viiniä ja jatkettiin iltaa vielä Sun Rosassa, jossa kaikki drinkit on läpi sunnuntain vain 3, 5e!

Viikon olin koulussa, ja meinasin mm. reputtaa ensimmäisen kokeeni! Siitä sitten puhumalla selvittiin, mutta käteen jäi polttava viha epäoikeudenmukaista opettajaa kohtaan.

Keskiviikko-perjantai värjäsin hiuksiani. Ensin siniseksi, sitten vihreäksi, ja viimein, Tuohimaan suosiollisella avustuksella, onnistuin palaamaan lähes luonnolliseen kelta-bondiin. Ja toiste en sitten hiuksiini itse koske täällä! En tajua mikä siinä oli, että Suomessa käytetty väri värjääkin Espanjassa hiukset siniseksi, enkä halua edes selvittää! Kampaajalle seuraavaksi!

Ai niin, yhtenä päivänä leivoin myös pannaria! Mikä fiasko sekin oli! Tosin olosuhteet olivat totaalisesti minua vastaan: meillä ei ollut vispilää, jolla tehdä taikinasta paakuton, ei desimittaa, ei leivinpaperia eikä myöskään uunia, josta tietäisi kuinka kuumalla se on! Mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi, ja se jokin me haudattiin sitten vadelmahillon alle ja kutsuimme sitä pannariksi!

Tänään heräsin klo 9 ja riennettiin Lauran, Jonin, Alisan ja kumppaneiden kanssa Suomi-seuran joulumyyjäisiin ostamaan korvapuusteja, suklaata, glögiä, lohileipää ja karjalanpiirakoita. Suomi nam! Sieltä lähin treffaamaan Justynaa, hypättiin junaan ja suunnaattiin päiväreissulle Sitgesiin. Oli lämmin, aurinkoinen päivä, täydellinen siis rantahengailuun!

Keräiltiin kauniita kotiloita rantahiekalta, istuttiin yksille drinkeille rantabaariin, käveltiin kauniilla kaduilla ja maisteltiin herkkuja. Aivan huippu reissu! Vika tikki oli ainoastaan laittaa sandaalit jalkaan, sillä nyt minulla on flunssa. Ihan ei ole kesä enää, muu!

Loppuun vielä terveiset rannalta! Tänään käänsin kasvoni aurinkoon!

Javier Bardem is a big, fat liar

Ennen kun lähdin Barcelonaan, aattelin yrittää päästä oikeaan tunnelmaan, ja katsoin Bardemin Barcelonaan sijoittuvan elokuvan Biutiful. Ensinnäkin, se oli kaamea elokuva, joka sai minut enemmänkin pelkäämään Barcea kun odottamaan tänne muuttoa. Mutta tärkein mitä leffasta jäi mieleen oli Javierin iso läski vale "Barcelonassa ei koskaan sada. Ei täällä tarvitse sateenvarjoa". Hah! Viimeset viikot täällä on ollut sellanen vedenpaisumus, ettei toisesta väliä! Minnekkään ei pääse varpaat kuivana tai tukka suorana. Ja, koska uskoin valepukki Javieria, ei minulla ole yhtään sadesäihin kelvollista kenkäparia mukanani. Riivaa. Mutta koska mikään ei ole sadepäivinä mukavampaa kun lukeminen, olen nimennyt tämän vuoden Kirjojen Vuodeksi: Vuoden sapattivapaa elämästäni, omistettu lukemiselle ja hauskanpidolle! Toistaseksi olen selättänyt noin 20 kirjaa, mm. Pablo Escobarin ja Howard Marksin (Markus tää on se dope-smuggler-dude, josta kerroin sulle! Tuon sen kirjan sulle luettavaks jouluna!) elämänkerrat, pari kelvollista romaania, pari surkeeta romaania, 600 sivua Columbialaisesta politikosta, jonka guerillat kidnappaa, ja joka sitten viettää 6 vuotta vankina viidakossa yms.

Tänä aamuna me saatiin vihdoin internet, ja sen kunniaks täältä pesee kuvia! Ensimmäisenä esittelyssä on uusi koti:

 Minun valtakuntani

 Länsisiiven ruokailutila

 Eteinen

Ja siinä se on! Ei ehkä ihan niin siisti kun asunto numero 1, mutta tuhat kertaa mukavampi ja kodikkaampi ja muutenkin kaikin puolin parempi! Toistaseks asutaan tässä vielä Notan kanssa kahestaan, mutta tänään on taas pari tyyppiä tulossa katsomaan tuota vapaata huonetta, joten eiköhän meitä pian ole jo kolme..

Viime viikko leikittiin Justynan kanssa elokuvakerhoa. Meiän täytyy katsoa koulua varten kahdeksan historiallisesti merkittävää elokuvaa, joten koulun jälkeen ollaan haettu kaupasta kassillinen herkkuja ja suunnattu Justynalle tuijottamaan leffoja läppärin ruudulta. Ollaan urakassamme tällä hetkellä puolessa välissä.

Viime viikolla kiivettiin myös Mont Juicille ihailemaan auringonlaskua. Oli lähes täydellistä. Täällä kaupungissa on aina hirveenä ihmisiä ja melua ja toimintaa, joten oli mahtavaa istua Mont Juicin linnan muurilla kahdestaan, hiljasuudessa, kattelemassa kaupungin valoja.

Juicilta jatkettiin vielä Placa Espanyalle katsomaan suihkulähde-show, Lidliin ostamaan joulukalenterit ja Lauralle juhlimaan Jonin työkaverin läksäreitä. Skipattiin sen iltanen baarikeikka terveiden elämäntapojen nimissä, mutta otettiin sitten vahinko takasin toissa päivänä, kun lähdettiin vaan ulos syömään, mutta päädyttiinkin kävelemään taas kotiin aamu 7 aikaan (miks täällä baarien pitää olla auki niin myöhään?! todella huono idea..).

 Melkeen kun aasiassa.. läheinen thai-ravintola, jossa ruuan ja pullon viiniä saa alle 20 eurolla.

 Uusien kulmien ensimmäinen kelvollinen mojito-paikka löydetty! Valikoima on vaikuttava, halpa ja herkullinen..

 Kelvollisen mojito-paikan löytämisen varjopuoli on se, että väistämättä loppuillan kuvasaldo on epämääräistä ja tarkentamatonta.

Nyt ei muistu mieleen muuta kerrottavaa, joten hei taas hetkeksi! Nyt on muuten skype-mahdollisuus taas toiminnassa, kerta ollaan saatu netti toimimaan, joten linjat kuumiks!

croisantin tuoksuiset aamut

Muutto suoritettu! Perjantaina roudattiin Lauran kanssa kaatosateessa mun tavarat uuteen osotteeseen, ja nyt elama hymyilee! Uus kamppis Nota on ihan huippu, tosi hyvantuulinen, huomaavainen, mukava.. Edellisen pirttihirmun taydellinen vastakohta!

Meian yhteiselo vaan sai melko nolon alun: perjantaina kun muutin sinne, mun sanky ei ollut viela ehtinyt paikalle. Nota tarjos, etta voisin nukkua siina toisessa, vapaassa huoneessa, mutta koska Laura lupas, etta voin nukkua niitten luana sen yon, paatin tarttua jalkimmaiseen tarjoukseen. Siita sitten lahdettiin Lauralle kokkailee ja vastoin alkuperaisia suunnitelmia, ilta paattyikin baariin. Laura sielta loysi minua parempaa yoseuraa, ja paatettiin, etta menen sittenkin uuteen kotiin yoks Notan tarjoomaan tyhjaan huoneeseen. Siita sitten kavelin klo 05h00 jannittyneena uuteen kotiini, koska en ollut ihan varma muistanko reitin sinne. Sain alaoven vaikeuksitta auki (tama oli miellyttava yllatys, silla ensimmaisella kayntikerrallani alaovi ei auennut millaan! Pyorittelin avainta epatoivoisena 10 minuuttia lukkopesassa, kunnes etusormea koristi muhkea vesikello!!), mutta kotiovi ei sitten auennut millaan! Monien turhien yritysten jalkeen paadyin herattamaan Nota, puoli kuuden aikaan aamuyolla.. Juuri nainhan sen yhteiselon halusinkin aloittaa..

Alkukankeudesta huolimatta meilla menee nyt varsin hyvin! Asun croisantterian ylakerrassa, joten joka aamu saan herata vastapaistettujen nottosten hajuun.. Meilla on telkkari, josta nakyy ehka 100 kanavaa! Yks niista esittaa mm. sunnuntaisin dubbaamattomia Sinkkuelamia maratonina \0/. Mun huoneessa on 160cm levea sanky, joten voin oikeestaan nukkua siina vaikka poikittain. Lisaksi huoneessa on hipihiljasta ja lamminta. Elan unelmaani!

Mun piti laittaa kuviakin uudesta kodista, mutta kotona ei ole viela nettia, ja kouluun en muistanut tuoda kameraa mukaan, joten se jaa nyt sitten ensi kertaan..


Hei mitá teille kuuluu?! Kertokaahan tekin jotain! Updates, pls!