olemme muuttaneet

tai oikeastaan olemme pian muuttaneet! Tunnin päästä pitäisi muuttojoukon soitella ovikelloa, jonka jälkeen onkin aika sanoa hyvästi tälle matoluolalle. Oikeasti, sen jälkeen kun nuo sontaläjät muutti saman katon alle, meillä on muun muuassa jätetty tiskit likoomaan altaaseen kahdeksi viikoksi, niin että ne kuhisi pikkukärpäsiä. Ja nyt keittiön on vallanneet jotku inhottavat jauhomadot, jotka kipuaa seinissä ja katossa, niin epämiellyttävää! Odotan innolla uuden kodin siivousvuorolistaa!

Espanjassa oli myös yleislakko noin viikko sitten, johon tietenkin kunnon työväenihmisinä osallistuimme. Aamulla herättiin ja kiikutettiin Alisan kanssa vallankumous-brunssin tarvikkeet krapulaiselle Lauralle ja Otsolle. Skoolattiin mimosoilla vallankumouksen nimeen ja herkuteltiin tuoreella leivällä, munakkaalla, nakeilla, maisseilla ja hedelmillä. Sitten väsyttiin vallankumoukseen ja otettiin pienet voimatorkut. Kun herättiin, päätettiin lähteä katsomaan kuinka se maailma palaa ympärillämme. Saavuttiin Ramblalle, ja kas kummaa, eihän siellä mitään tapahtunut! Turistit mussuttivat vaan ylihinnoteltua mikroruokaa katuterasseilla, ei muuta. Ajateltiin että ehkä pankki räjähtää hieman myöhemmin, olihan kello vasta kuusi, ja jatkettiin matkaa Siljan hotellille juomaan pari cervezaa. Kahdeksan aikaan oltiin taas valmiit seuraamaan vallankumousta ja jalkauduttiin takaisin kaduille, mutta vallankumous ei ollut vieläkään saapunut kaupunkiin! Ei yhtään palavia autoja, pamputtavia poliiseja, huutavia kansalaisia. Jatkettiin parantelemaan pettymystämme Bollocksiin euron oluiden ja pöytäfudiksen äärelle. Parin tunnin päästä Daniel saapui mestoille raportoimaan, että vihdoin oli alkanut tapahtua! Noin 200 metrin päästä meistä oli kuulema alkanut Via Laietanalla kumiluodit taas viheltää ja pamppu viuhua! Danikin oli joutunut juoksemaan poliisien pamppuja pakoon, ja olihan siellä pari poliisiautoakin sytytetty tuleen. Jäi taas meiltä vallankumous näkemättä.

Mutta nyt, muuttohommiin! Laitan kuvia uudesta kodista ihailtavaksi heti kun pääsen asettumaan! Ja tietty uuden osotteen, jotta voitte lähettää mulle joulusuklaita ja glögiä ja torttuja ja joulukinkun ja savulohta... Niin ja joo, suomessa olen siis muistaakseni 20.-31.01! Sitten näemme!

it's alive!

Kappas! Postaus!
Ihan niinkuin edellisestä olisi kulunut jo jokunen kuukausi. Niin se vaan työ vie aimo annoksen ajasta, jotta ei iltaisin ehdikään istumaan kone sylissä kirjottamassa muistelmiaan.

Ilman muistelmiani en muista mitä on tapahtunut lähiaikoina, joten kerron vain pari pääkohdat ranskalaisilla viivoille, sitten vähän tulevasta ja laitan kuvia. Sovittu? Sitte mennään!

-Nota on muuttanut pois meiän kommuunista. Ennen muuttoaan siittä tuli kaamee ämmä, joten olin ihan hyvillään kun se läks. Paitsi, että nyt jäin tänne Vasilin (kreikkalainen) ja Nickin (unkarilainen) kanssa, enkä siedä oikeen niitäkään. Kukaan ei siivoo, täällä vaan paskoissa eletään, noi käyttää kaikkii mun kamoja mut ei osta mitään tilalle ja on riivaavia. Harkitsin jo hetken muuttamista Danin kämppään kun niillä vapautu huone, mutta sitte tulin järkiini. Nyt mietitään josko Jonin ja sen kämppiksen kanssa laitetttais koti pystyyn alkuvuodesta.

-390 päivää Barcelonassa voittajana, ja viimein lompakko tuli varastetuks! Se lähti samalla reissulla Ravalin hurjilla kujilla, kun nähtiin aikamies kakalla palmun juurella ja syötiin kummallisia nachoja. Siittä läksin kaupoille ettimään syksy kenkiä ja takkia, ja kun sitten kassalla kaivoin rahoja esiin ni olikin vaan tyhjää vastassa. Menetin hermoni ja 50e rahaa, suomi pankkikortin, espanjapankkikortin, junalipun ja henkkarit. Heristin nyrkkiä Barcelonalle.

-Dani lopetti työt arkkitehtitoimistossa, ja on nyt takas töissä Dulcinea -kahvilassa. Me käytiin siellä syömässä Jonin, Allun ja Otson kanssa koko lista läpi, ja kyllä, kaupungin parhaat vohvelit löytyy sieltä!

Service with a smile!

Tulevaisuuteen. Lähdetään Danin kanssa ens kuussa 5 päiväks Lissaboniin! Luultavasti väietellään vaan koko ajan. Mutta toivo elää mielummin tutkittais uupeeta kaupunkia, rentouduttais ja unohdettais Barcelona hetkeks. Katsotaan kuin käy :) 

Ja kuvia!

Place of work. Tuo ruskean harmaa tuolla taaempana, kolmas kerros, Apple project

Kaunis Barcelona!

 Hieman krapulainen Dani sunnuntaiaamiaisella Ovisossa

Placa Reail

 Drap (crap) Art Exbo. Helmiä sioille

 Barceloneta. Vielä voi vaeltaa rannalle nauttimaan auringosta!

 Postia kotoa! Kiitos äpe <3 Kaikki herkut, yllättäen, jo paremmissa suissa

Hieman humalainen sunnuntai. Jota seurasi erittäin krapulainen maanantai töissä..

Kuulemisiin! Ai niin, sellaista vielä että tammikuun lopulla tulen pariksi viikoksi Suomeen! Laittakaa kalenteriin! Tavatkaa minua!

minne katosi päivät

Työt ovat alkaneet. Elämä ja yhteydenpito ystäviin on päättynyt. Ainakin toistaiseksi. 9 tuntia Applen asiakaspalvelupropagandaa johtaa siihen, että voimat ehtyvät. Ei jaksa mitään eikä ketään. Huutaa kadulla kaiken maailman pelleille, jotka palloilevat nälkäisen kotiinpalaajan kävelyreitillä. Pinna on kireällä, päässä jomottaa ja aikaa ei ole enää edes Gilmoren tyttöjen katseluun. Tälläistäkö teille on ollut koko sen ajan, kun minä viime vuoden täällä vapaa-agenttina liitelin menemään?! Heitän kaikille henkiset yläfemmat, upee suoritus.

Mutta toivon hartaasti, että tämä jatkuva rasittuneisuuden ja väsymyksen tunne ei ole pysyvä olotila. Ehkä se on vain jotain, joka seuraa automaattisesti, kun yrittää muuntautua täyspäiväisestä levyttäjästä täyspäiväiseksi työnorjaksi. Toivon. Kerron sitten kuinka kävi..

Mutta ennen kuin työt alkoivat, elinkin vielä himppusen. Käytiin mm. Alisan ja Danielin kanssa kipuumassa Mont Juicille sangrian ja sohvatyynyjen kera, katsomaan Coenin veljesten kelpo elokuva True Grit ulkoilmaleffateatterissa.

Kiivettiin samoille myös Lauran kanssa date naittina, sillon katsomaan Marilynin Men Prefer Blondes. Erittäin hauska!

Sitten ollaan käyty testailemaan tässä 38 asteen helteessä Barcelonan lähirantoja, toiveena löytää yksi joka ei ole liian täynnä taikka kaukana, vaan juuri sopiva kultakutrille. Castell de Felssin ranta oli ihan jees, mutta miinusta pöllyävästä hiekasta ja aivan sekopäisestä merenpohjasta, jonka seuraksena aallot olivat myös täysin sekopäiset. Toistaseks vahvimmilla on Montgatin ranta, jonne ei matkaa ole kuin 15 minuuttia, ja perillä vastassa on hyvin vähän kansoitettu ranta. A mi, me gusta!

Myös kävin Danin ja hänen serkkunsa ja serkun kavereiden kanssa La Ribassa, noin kolmen tunnin junamatkan päässä Barcelonasta Pyrenneiden vuorilla. Mesta oli erittäin, erittäin hulppee, ja puitteet muutenkin -leirinuotiota, taivasalla nukkumista, vesiputouksissa uimista, vuorikiipeilyä, trekkausta- vaikuttivat mahtavilta, mutta toteutus jäi hieman puolitiehen. Espanjalaiset ja yllättäen Ecuadorilaisetkin takertuivat taas omaan kieleensä kun hukkuva oljenkorteen, joten siellä sitten meikä kielitaidotan sai aivan herran rauhassa seurata, kun muut pitivät hauskaa. Yksinäistä. Lisäksi myös eksyttiin Danin kanssa vuorille matkalla uimasta leiriin, ja samottiin kohtuu epätoivosina piikkipuskien raadeltavina viidakossa ja yritettiin löytää tietä kotiin. Yli kaksi tuntia. Nälkäsinä ja janoisina. Sain hyvän syyn harjoitella kiroomista espanjaksi: Me cago en esta mierda bosque!! Joder!

Siinä viimeset 4 viikkoa tiivistettynä. Nyt alan jo hieman heräilemään työhorroksesta, joten saatan jopa kyetä jakamaan kuulumisia tiuhempaan tahtiin. Katsotaan kuinka käy!

espanjalainen juhannus

Olen ymmärtänyt, että Suomessa on kylmää, kosteaa ja ei-niin-kovin-kesäistä. Tästä saatte, tälläistäkin voisi olla:

meillä on kesä! ollaan maatu rannalla parhaan taitomme mukaisesti ja lilluttu jonkhassa terveyssiteiden ja pökäleiden seurana (vesi voisi varmasti olla puhaataampaakin..). Ja kuuma on! Toisinaan jopa sietämättömän, mm. kun kävin koululla tekemässä viimeisen kokeen torstaina, lämpömittari vuorien laaksossa näytti +60. Less is more, aurinko!

Meilläkin oli juhannus. Tykkään toki alkuperäis-suomi-versiosta enemmän, mutta meilläkin oli oikein mukavaa. Aamu, päivä ja alkuilta maattiin rannalla, josta sitten pyörähdettiin kotien kautta muuttumassa ihmisten näköisiksi, ja suunnattiin takaisin rannalle!

 juhannus, versio español, valmiina alkamaan

 rannan juhlijoita

kuuleman mukaan me ollaan allun kanssa siskoksia, koska meillä on samanlaiset hiukset ja nenät. paitsi että meillä ei ole samanlaiset hiukset, eikä varsinkaan nenät..

Rannalla oli juhannus, eli ihmispaljoutta, papatteja, ilotulitteita, iloista tunnelmaa, paljon musiikkia ja taivas täynnä kynttilälyhtyjä. Istuttiin rantahiekalla kello 03:00 asti, suunnattiin siittä lähes autioon keskustaan tanssimaan vielä Jamboreehen tanssimaan, ja siinä se juhannus sitten olikin! Ihan kelpo suoritus!

Tiiättekö muuten kun meikä-bloggari pystyy selailemaan tuolta statistiikka-osiosta kaikkia niitä tapoja, joilla ihmiset ovat löytäneet tiensä näitä kertomuksia lukemaan, niin googlen kautta on tultu muun muuassa seuraavilla hakusanoilla: ranta runkkari, huonosti käyttäytyvät miehet, markus leemets (4 kertaa, lakkaa googlaamasta itseäsi, markus) ja pissakertomuksia (what?). Jotenkin jos noita kattoo niin elämästäni voi saada hieman kieroutuneen kuvan..

työtä!

Syntsäjuhlinnat numero kolme sujuivat sopivan villeissä juhlatunnelmissa, ensin alisan casassa ja myöhemmin jamboreen tanssilattialla. "There for you" -biisi tanssittiin kaulakkain ja huudettiin läpi, joni kadotti ystävänsä pariksi tunniksi, mutta ei edes huomannut sitä, sillä hänellä oli niin mukavaa feattaamassa kaikkissa muissa ystäväporukoissa. Melko mainiota siis.

juhlakansaa

Haluatteko sitten kuulla työhaastattelustani? Sepä se vasta koomista olikin! Vastasin siis ilmoitukseen, jossa haettiin englannin kielistä asiakaspalvelijaa. Olin lafkaan ennen haastista jo yhteydessä, ja kyselin hieman minkä sorttisesta työstä on kyse, mutta vastaus oli erittäin ympäripyöreä, eikä viaton mieleni osannut nähdä edessä piilevää vaaraa. Niimpä sitten eräänä torstaina vedin kovat kaulaan, hiukset työhaastattelu-jakaukselle ja suuntasin kohti IssiMedian toimistoa. Vastassa minua odotti erittäin hulppeat toimistotilat sekä mukava englantilaissetä. Siinä me sitten puhuimme mukavia, setä ja minä, lähes puolen tunnin ajan, ennen kuin työnluonne tosiaan paljastettiin: adult entertainment website monitoring. Olipa vaikea pitää sen jälkeen naamaa peruslukemilla! Lähinnä koko loppu haastattelun ajan ajattelin sitä hupasaa hetkeä, kun pääsisin kertomaan ystävilleni missä haastattelussa oikein olen ollut. Samalla setä minulle selittää sen seitsemästä eri työtehtävästä, joita saisin hoitaakseni, kaikki toistaan koomisempia. Ja grande finalena siirrymme siitä tietokoneen näytön ääreen ihastelemaan itse "tuotetta". Pari klikkausta ja härkäsen suuret tietokoneen näytöt täyttyvät erinäisistä runkkareista, joita setä sitten vuorotellen klikkailee suuremmiksi. Ihan jotta vaan saisin selkeän kuvan hommasta. Sain. Pari päivää haastiksen jälkeen lähetin lafkaan mailia, että työllistyin jo muualle, joudutte etsimään jonkun toisen katselemaan 10 tuntia yössä genitaaleja. Ei saatu siveyden sipuli -tiiasta porno-paulaa..

Tänään minulla oli toinen työhaastattelu, jonne tomerana marssin, tällä kertaa hyvin selvillä siitä, millaista työtä haen. Löysin toimistorakennuksen hyvin, astuin hissiin ja pum! sinne jäin! Ei liikkunut hissi ylös eikä alas, ei auenneet ovet, ei vastannut hätäpuhelin. Ja oli kovin lämmin. Viitisen minuuttia saunottiin kolmen pojan kanssa hississä, ennen kuin meidät vapautettiin, ja siitä sitten hikihirviö jatkoi myöhässä työhaastikseensa. En tiedä mitä haastattelijani ajatteli taukoamatta vuotavasta naamastani, mutta itselleni jäi haastattelusta ihan jees kuva, joten toivotaan nyt että nappais! Rahaa rautaperseelle, kiitos!

Ja koulu-uutisia: selvisin! Pääsin läpi mm. kurssin, jonka aloitin kuukauden muiden jälkeen, kävin istumassa ainoastaan kolmella tunnilla ja ryssin ekan kokeen ruhtinaalisesti! Mutta läpi! Nyt on jäljellä enää yksi tentti ensi torstaina ja se on sitten hyvästi UAB! Ei tule ikävä!

Päätän kertomalla, että televisio-viisaudet eivät aina toimi! Muistin nimittäin jostain, luultavasti Gilmoren tytöistä tai Harry Potterista, että labyrintistä selviää ulos niin, että pitää oikean kätensä koko ajan seinässä kiinni, ja seuraa sitä. Menimme Lauran kanssa vapaapäivänä Labyrinttipuistoon. Laitoimme oikean käden seinään kiinni ja seurasimme sitä. Emme löytäneet ulos. Teoriassa oli vika! Parempi on tulevaisuudessakin luottaa vain sattumaan, joka johdatti meidät tälläkin kertaa ulos sokkelosta.

 labyrinttipuisto

 laura visioi reittiä

 selviytyjä!

28

Olen täyttänyt.

(Kiitos kaikille onnitteluista, tunsin oloni erittäin onnelliseksi!)

Synttäripäivä alkoi surkeasti. Matkasin kouluun aamusta vain todetakseni, että en pääse yhtä kurssiani läpi: viimeisellä tunnilla opettaja löi eteemme kotitentin, jonka pääasiallinen sisältö oli toistaa kaikki, mitä luentojen aikana on sanottu. Kaiken ulkopuolisen materiaalin, jopa oman yleistiedon, käyttäminen kielletty. Jotta siihen päättyi sitten lintsauskuningatar-raskin kurssi, sillä toistelepa siinä sitten luennolla käytyjä keskusteluja, kun et ole ollut paikalla. Kirjoitin kyllä herra professorille melko tiukkasanaisen kiitoskirjeen tämän jälkeen, jossa ilmaisin toiveeni siitä, että hän olisi kurssin alussa kertonut kurssin läpäisemisen vaativan 100% läsnäoloa. Ja että mitä pelleilyä se on, että jos tunnilla puhumme border theorysta, en saa mennä kotiin ottamaan asiasta laajemmin selvää, vaan kokeessa saan ainoastaan toistaa ne sanat, jotka herra professori on lausunut. Kauan eläköön itsenäinen ajattelu!

Jotta siitä sitten melko suivaantuneena palasin synttäripäivänä kotiini koulusta ja istuin tietokoneen ääreen taistelemaan 2 000 sanaa paperille kolonialismia käsittelevään esseeseen. Miten typerä tapa viettää synttäreitä! Onneksi kello kuudelta tuli valmista, jolloin nappasin cava- ja sangria pullot kainaloon ja suuntasin Lauralle ja raivohumalaan. Kasattiin joukot kasaan kello 9 mennessä, ja suunnattiin Arc de Triomfille, jossa oli koko ilta tarjolla ilmasia konsertteja. Saavuttiin paikalle kuuntelemaan pari viimeistä, erittäin miellyttää bändiä.

 Allu, Laura ja tyttöjen tämän viikon vieras, Marja

Papi chulo, juhlavetimissään

Konserttien loputtua suunnattiin vielä porukalla Polaroidiin kippistelemään.

 Laura, Marja, Emilio

 Tästä saatte! Arkkitehti kuvassa vasemmalla

Torstaina juhlittiin taas synttäreitä, tällä kerralla syömällä Rita Loungessa. Sain ystäviltä syntsälahjaks pesämunan uutta tatuointia varten! Kuinka miellyttävää!

Ja koska vanheneminen on  niin mukavaa puuhaa, synttäreitäni juhlitaan vielä tänäänkin! Nyt on vuorossa kotijuhlat ensin Alisan casassa, josta suuntaamme mitä luultavimmin vielä Jamborehen tanssimaan. Sanoisin, että 28. vuoteni alkaa melkoisella nosteella :)

huonosti käyttäytyvät miehet

Lähdettiin keskiviikkona Lauran vapaapäivän ja minun lakkopäiväni kunniaksi päiväretkelle Sant Pol de Mariin. Aateltiin, että tunnin junamatkan päässä meitä odottaa sinisten vesien lisäksi tervetullut hengähdys Barcelonan hektisyydestä ja tungoksesta, sopivan rentouttava päivä auringon alla. Joo, osittain saatiin kyllä mitä tilanttiin, mutta toisaalta sitten taas ei..

Ensimmäisenä idylliämme pyrki ravistelemaan joku pelle juna-asemalla, joka parkkeeras kylkeen kiinni syömään meitä silmillään ja toistelemaan wanna fuck? lets go fuck! Kello 12 aamulla, ei mitään käytöstapoja. Seuraavaan pelleen törmättiin, kun oltiin ensin tallustettu vihoviimeiselle autiorannalle, täydellisen eristäytymisen toivossa! Ehdittiin juuri pystyttää leirimme omaan pieneen rantapoukamaamme, kun viereen paukkii pello numero 2, levittää pyyhkeensä parin metrin päähän meistä ja riisuutuu nakupelleksi. Nice. Seuraava rantapoukama olisi ollut täysin autio sekin, mutta seurallinen nakupelle päätti tunkeilla meidän rauhaamme, pelle mikä pelle. Siinä se sitten istui kuuloetäisyydellä tuijottamassa, kunnes kaikkien iloksi pelle numero 3 teki hänelle seuraa hetken kulttua. Siitä sitten pelle numero 3kin heitti vaatteensa nurkkaan, mutta tämäpä pelle päättikin ottaa käyttöönsä hieman agressiivisemman taktiikan. Silkan passiivisen tuijottelen sijaan hän ryhtyi siinä poseeraamaan edessämme, kävelytti alastonta yli 70-vuotiasta kroppaansa kaikkialla, minne yritimme katsoa. Seriously. Ei tehnyt vaikutusta. Kerättiin siitä sitten leirimme kasaan, ja siirryttiin seuraavaan poukamaan, toiveena karistaa sukupuolielimet näköpiiristämme. Vaan toiveeksipa se vaan jäi. Pelle numero 2 otti vinkistä vaarin, puki vaatteet päälleensä ja otti hatkat. Mutta pelle numero 3? Hänpä saapui patsastelemaan uudelle rannallemmekin! Ja siinä sitä taas rampattiin rantaviivaa pitkin rinta rottingilla, perse paljaana. Kunnes tämä runkkari istahtaa kivelle parin metrin päähän meistä, ja kyllä, arvaattekin varmaan jo, alkaa siinä estoitta wänkkäämään, samalla kun edelleen tuijottelee meitä. Ja sitten meille riittikin. Toivotettiin runkkari painumaan helvettiin ja uhattiin vielä poliisillakin. Nopeasti sai pelle numero 3kin vaatteet päällensä ja luikki rannalta. Mutta oikeesti! Rauhallinen rentoutuspäivä pikkukylässä! Haluan rahani takaisin..

tässä laura demonstroi lopputunnelmia rannalta. taustalla nähtävissä pari muuta nakupelleä, jotka myös saapuivat rannalle hakemaan rajatonta rusketusta. miehiä hekin, tottakai, ja ikää lähemmäs 70..

Muuten Sant Pol de Mar oli juuri niin kaunis ja hiljainen kylä, mitä olimme odottaneetkin! Miinusta siis vain rantaseurasta sekä itseasiassa rantahiekasta, joka tuntui jalkapohjissa yhtä samettiselta kun miljoona lasinsirua ja rapsutti vaelluksellamme pari ensimmäistä ihokerrosta tiehensä.

Summaan vielä nopeasti muut viimeviikkojen keskeiset tapahtumat:

• olemme istuneet Flaherty's-irkkubaarissa vähintään kolmesti viikossa syömässä nacho-lautasia ja kannustamassa Suomea maailmamestariksi muiden suomalaisten joukossa. Ei tullut Suomelle voittoa, mutta me saimme muistutuksen siitä, miksi ollaan täällä, eikä siellä. Ihania miehiä nuo suomalaiset F1-turistit, täytyy sanoa.
• olemme istuneet puistossa nauttimassa auringosta. Yhtenä sunnuntaina nautimme myös mojitosta, sangriasta ja oluesta, jonka jälkeen olikin vain luonnollista pistää merimiespainirinki pystyyn. Kilpailijakunta oli kirjava, mutta paki-bissenmyyjien ehdoton suosikki oli tyttötaistelut, jota he istuivatkin puoliringissä ympärillämme katsomassa. Ja löivät vetoa. Aika usein Lauran puolesta, joka osoittaa kyllä, etteivät he tienneet lajista mitään, sillä keskeistähän merimiespainissa on tasapaino, ja koska Laura oli sinä sunnuntaina meistä kaikista kovin nauttiskelija, hänen tasapainonsa oli vähän kiikun kaakun.. No, onnistuipa minut kuitenkin voittamaan!
• olemme olleet rannalla ja käyneet jo uimassakin! On kesä, täydellistä! 
• olen nähnyt arkkitehtia aika lailla, ja riippuen siitä, onko hänellä kivat vaatteet ja hiukset hyvin vai ei, joko pidän hänestä tai sitten ajattelen, että ihan vaan jees tyyppi :) Eilen oli kolee arkkitehti-kauluspaita päällä ja käytiin vielä mainiossa ravitolassakin syömässä, joten tällä hetkellä hän on gallupeissa ihan vahvoilla!
• olen käynyt työhaastiksessa ja odotan ensiviikolla selviävän, josko työ on minun vai ei. Fingers grossed!
• en ole käynyt koulussa. Kertaakaan. 

tänään on toukokuu

En voi uskoa sitä! Tämän vuoden toukokuu tuo mukanaan 28. ikävuoden, päätöksiä siitä jäädäkkö vaiko lähteä, sekä viimeisen opintolainan nostoerän - kaikki asioita, joita en mielelläni kohtaisi!

Tämä toukokuun ensimmäinen päivä toi mukanaan myös auringonpistoksen ja naurettavat rusketusrajat, niin sinnikkäästi istuttiin tänään Ciutadellassa vappupiknikillä. Paikalle parin puun väliin viritettyjen serpenttinauhojen ja ilmapallojen keskelle oli saapunut noin 20 suomalaista, ja pöytään kaivettiin perunasalaatit, simat, karjalanpiirakat ja erinäiset nöttöset. Meidän poppoon panostus oli noin 50 munkkia, jotka eilen Lauran, Jonin ja Alisan kanssa leivottiin. Suomi nam!

 munkkeja!

 välittyykö teeskennelty ilo?!

 vappumonsteri...

 ..ja sen vauvanasu

Kulunut viikonloppu merkkas myös kuivan kauden päättymistä. Meillä meni kuitenkin niin hyvin se baarien ja juomien välttely, että osittain jatkettiin sitä vielä tänäkin viikonloppuna. Baareissa ei siis vieläkään tullut vierailtua, mutta jokunen kotijuoma kyllä maistettiin.

Ja tosiaan, meiän juhlaton kausi oli siinä mielessä menestys, että onnistuttiin kehittelemään joka viikonloppu jotain sijaistoimintaa, ja välttämään Barcelonankin kaltaisen hullun kaupungin kiusaukset. Tosin meiän sijaistoiminta ei koskaan ollut kovin mielikuvituksellista: no josko vaik jotain ruokaa laittais ja kattois leffan.. Seuraksena kaikki otettiin varmaan pari kiloa painoa lisää terveysviikoiltamme, ja onnistuttiin katsomaan varmaan kaikki katsomisen arvoiset leffat läpi..

Mun auringon kiehuttaneet aivot eivät tällä hetkellä onnistu palauttamaan mieleen mitään kertomisen arvoista viime viikoilta, joten tämän pituinen tämä sitten. Yritän tehdä jotain mielenkiintoista ennen kun seuraavan kerran kirjotan. Loppuun vielä sekalainen otos kuvia.

 jossun vierailulta, mojitoa rosa negrassa

 syötiin ulkona. tai jenni ja kumppanit söi, me käytiin eka hampurilaisilla kioskossa, ja mentiin sitten katsomaan, kun muut söi

part two

Tarina ja matka jatkuu!

Toisen matkapäivän aamuna sekoiltiin alkupäivä ensin ympäri Andorraa, jonka jälkeen jätettiin lilliputti-valtio taaksemme, kohteena pargue nacional de aiguestortes i estany de sant maurici -kansallispuisto. Reitti sinne kulki taas hulppeitten vuorien yli, ali ja välistä, joten minä pääsin ihailemaan maisemia ja markus veivaamaan rattia. Noin kolmen tunnin ajamisen jälkeen parkattiin auto puiston reunalle, vaan huomataksemme, että laukkuun pakatut bikinit, aurinkorasva ja rantarätit olivat täysin väärä varustus: mestassa oli nimittäin se nelisen astetta lämmintä, satoi vettä ja maa oli lumessa. Vedettiin sitten Markuksen kassista kaikki lämmin päällemme, minä käärin hameen kaulaliinaksi, ja suunnattiin trekkipolulle. Samanaikasesti sade päätti yltyä, joten noin vartin kävelyn jälkeen vedettiin eväät eli kindermunat naamaan ja palattiin autolle. Semmonen reissu.

 tältä se olisi voinut näyttää, vaan eipä näyttänyt (kuva kansallispuiston esitteestä)

 evästauko!

Autolla kaivettiin kartta esiin ja paikallistettiin seuraava kohteemme, Zaragona. Karttaa piti veivata auki kolmen laskoksen verran, ja se Markuksen epäuskonen ilme, kun hän tajusi, että ajettavaa oli kaksi kertaa sen verran kuin edellisenä päivänä - priceless. Ja siitähän se  radiohiljasuus sitte alkokin..

Ja taas veivattiin rattia, tällä kertaa niin härkäsillä vuoristoteillä, ettei mitään järkeä! Ajettiin hitto kesäreleissämme hiihtokeskusten(!) läpi, jossa jengi toppapuvuissaan istu hiihtohisseissä! Lunta oli enemmän kun Suomessa tammikuussa, ja me lämppärit täysillä Ford Fiestassa t-paidoissamme. Ja Markus edelleen hiljaa. Yritin lepytellä sitä karkilla ja se ois jopa saanut kertoa polttomoottoreista ja upeista autoista niin että oisin kuunnellu, mutta noup, poika vaikeni kun kallio. 


Parin tunnin kieppumisen jälkeen jätettiin vuoristotiet taaksemme ja päästiin posottamaan vähän suorempaa väylää, keskinopeus saattoi jopa kävästä 80. Nukuttiin päikkärit upean järven rannalla ja jatkettiin matkaa. Jossain vaiheessa oltiin kuitenkin otettu väärä exitti liikenneympyrästä, ja huomattiin, että Zaragonan sijaan oltiin matkalla Taragonaan. No, poteito potato, ajamiseen kyllästynyt markus päätti että sinne mennään sitten! Päästiin perille taas vasta pimeentulon jälkeen ja hostellin löytäminen oli sitä myöten melko hankalaa. Viimein löydettiin kelpo soppi, jätettiin tavarat ja suunnattiin ulos syömään ja juomaan. Illalla pelattiin vielä heitä sikaa huoneessa, juotiin cavaa ja katottiin Potterin Harrya telusta. Aamulla saatiin parkkisakko. Eikä päästy rannalle, kerta sato. Ajettiin sitten Sitgesiin syömään, käveltiin vähän tuulisella rannalla ja palattiin Barcelonaan. 


Illalla oli uloslähtö Lauran, Siljan sekä heidän vieraansa Mikan kanssa. Oli taas varsin verraton Barcelona yö, josta todisteena oli kaikkien karmaseva olo torstai-aamuna.

 juhlakansaa

Meitä oli siis melkolailla tokkurainen ja haiseva rypäs väsyneitä juhlijoita vastassa, kun josie (jeeee!!!) saapui kaupunkiin. Suunnattiin Kioskiin syömään maailman parhaat hampparit, ja sitten Lauran ja Siljan sohvalle lojumaan. Illalla Mika the Masterchef kokkas meille aivan mielettömän illallisen, ja sitten sinniteltiin hereillä vielä sen verran, että käytiin moikkaamassa Jonin vieraita Jusaa ja Nikoa Sub Rosassa. Painuttiin kotiin nukkumaan, ja yön aikana markus otti hatkat kohti Eestiä. 

Perjantai-aamuna turisteiltiin jossun kanssa, kierrettiin Gaudin talot ja puoli Barcelonaa ja käytiin katsomassa lisää flamencoa Bar 7ssa. Ja sitten, arvasitte oikein, lähettiin taas ulos. Tällä kertaa liikkeellä oli varsinainen Finnish Mafia ja suuntana Factory. 

 juhlakansaa

 Ei juurikaan julkaisukelpoisia otoksia tältä illalta. Juhlittiin ihan hulluina.

Seuraava aamu toivuttiin Mikan ja Jossun kanssa puistossa, suunnattiin sisseinä lauantaitungokseen kauppoja kiertämään, käytiin Petrassa syömässä, ja kyllä, lähettiin ulos. Tehtiin Jossun kanssa seuraa pojille Arenaan, jossa, yllättävää kyllä, vielä jaksettiin juhlia.

 juhlakansaa

Sunnuntai toivuttiin taas puistossa. Illalla suunnattiin ruuan kautta Titanic 3D -experienceen! Paitsi experience jäi hieman vähemmälle, koska leffaan oli unohdettu lisätä se 3D.. Istuttiin kuitenkin ihan mielissämme kolmetuntinen läpi, ja loppuun vielä Joni kakkonen ja Josie vetivät kaikkien iloksia Celinen lopputunnarin duettona. Ja siihen loppu sitten minun ja Jossun turnauskestävyys, sillä muiden vielä jatkaessa juhlimaan, nämä tytöt suuntasivat kotiin nukkumaan.

Maanantaina kiivettiin vielä tärisevin jaloin Mont Juicille, käytiin katsastamassa Miron näyttely ja jäähyväisillallisella Taller de Tapaksessa. Ja siihen päättyikin vierailuputki, josta (siltä ainakin tuntuu) toivun vieläkin. Jonin kanssa sovittiin juhlintalakosta heti pääsiäisen jälkeen, ja ensimmäinen viikonloppu pysyttiinkin nyt visusti poissa baareista. Viikko tervehenkisyyttä jo takana päin, näillä mennään!