hyvä ystävä on kuin toinen sinä

..ja minulla kävi juuri kaksi toista minää kylässä! voi sitä iloa!

Ensimmäisenä saapui Markus. Krillailtiin nahkaa kiitettävästi puistossa, koska kohdalle sattui juuri sopivasti aurinkoisia päiviä, juhlittiin railakkaasti kavereideni kanssa ja sitten suunnattiin tien päälle!

Road trip alko  nerokkaasti. Oltiin tyystin unohdettu tulostaa tai ostaa karttoja, joten kun oltiin autovuokraamolla pakkauduttu pikkuseen Ford Fiestaamme, ei meillä ollut mitään hajua minne suuntaan sitä siitä lähteä! Ensimmäinen stoppi siis huoltsikalla, josta ostettiin niin surkee kartta, ettei kahteen tuntiin löydetty ulos kaupungista! Ajeltiin vaan kaiken maailman teitä ristiin rastiin ja päädyttiin aina hitto keskustaan! Ois varmaan ollu melkonen hyöty navigaattorista, mutta Markus "Seikkalija" Leemets oli sitä mieltä, että on niin paljon tunnelmallisempaa suunnistaa kartasta.. Joo Markus, sitteko ois vielä kartturi joka osaa lukee sitä karttaa..

No mutta, sattuma ohjas meiät lopulta oikeelle tielle, ja päästiin vihdoin eroon Barcelonasta. Katalista katalaaneista ei päästy eroon koko reissun aikana, sillä etelän sijaan matkakohteemme olikin pohjoinen, katalaanien pääkallopaikka. Alotettiin ajamalla Costa Bravaa, Villiä rannikkoa, pitkin ylös päin. Reitti kulki upeita serpettiini- aka heisimatoteitä pitkin vuorien reunoilla, ja Markuksen pyöritellessä rattia ja valittaessa "ois kiva ajaa välillä suoraankin" minä ihailin upeita maisemia.

Väsymyksen yllättäessä pysähdyttiin tunnin mittasille päikkäreille rannalle, ja sitten suunnaattiin sisämaahan. Valittiin kaikki upeet serpenttiinitiet vuorten yli kohti ensimmäisen päivän määränpäätämme, Andorraa. Ja siellä sitten Markus taas veivas rattia (lupasin näyttää sille kuvista missä kaikissa upeissa paikoissa ajettiin) ja minä ihailin maisemia kun kiivettiin ylemmäs ja ylemmäs vuoria. Ekat lumihuippuset vuoret oli upee näky ja sännättiin ulos autosta kuvaamaan ne.

Enää ei lumi innostanu niin paljon kun kesärenkaisen automme maa jäässä -varoitusvalo pilkahti palamaan. Tai kun tajuttiin, että autossa nukkuminen on tuskin optio, jos lämpötilat on lähempänä nollaa kun kahtakymmentä. Eksyttiinkin pariin otteeseen vuorilla, mikä on ehdottomasti saavutus, kun teitä on pääasiallisesti vain yksi. Viimein, 9 tunnin ajamisen ja 440km myöhemmin saavuttiin ilta kymmenen aikaan Andorraan. Etittiin halpa pensio yöpaikaks ja suunnattiin ulos syömään ja juomaan ja sitten nukkumaan.

Tähän kohtaan on hyvä lopettaa tällä kertaa, jatkan tarinatuokiota lähipäivinä! Nyt on riennettävä, ettei mene ihan makoiluks koko päivä!

tonite we are young, so let's set the world on fire

Terveiset lakosta! Me opiskelijat emme pitäneet budjetinleikkaus uutisista ja suunnitelmista yksityistää opetus, ja sen tähden koulu on ollut nyt vallattuna viikon verran. Sanon me opiskelijat, vaikka oikeasti tarkoitan vain tiettyä osaa opiskelijoista, jotka tosiaan tiistaina olivat meitä muita vastassa yliopistolla barrikaadeineen. Siellä sitten seisoimme tyhminä käytävillä, kun luokkiinkaan ei päästetty. Jotkut rohkeat opettajat päättivät pitää tuntinsa koulunvaltauksesta huolimatta, ja yrittivät barrikaadien läpi. Kaaoshan siitä syntyi. Opettajat ja pulpetit lentelivät seinille ja minua vähän pelotti. Meidän kolonialismin jälkeisen kirjallisuuden ope Felicity käytti sekasortoa hyväkseen ja ujutti meidät luokkaan, jossa sitten tunnin verran keskustelimme Difficult Daughters -kirjan mieshahmoista ja pelkäsimme, että lakkoilijat hyökkää tyhjentämään luokkamme. Saatiin onneks pitää lukupiirimme rauhassa, mutta sen päivän jälkeen minulle vinkattiin että koululta kannattaa pysyä poissa - neuvo, johon mielläni tartuin. Maanantaina koulun pitäisi kaiketi toimia taas ihan normaalisti, joten toivotaan että käytävillä saa taas kävellä rauhassa.

Latasin viimein kameran akun, joten tulossa on maksimaalinen kuvapläjäys! Materiaalia illalta, jolloin nollattiin Jonin työvitutusta täydestä sydämestämme, sekä eilisistä epävirallisista Madonnan levynjulkkari juhlista, jotka siis pidimme Lauralla ja Siljalla. Olkaapa hyvä!

 nollau- ilta alkaa Bornesta, heitä sikaa, viintä ja ruokaa

 nollaus-illan neljäs pysähdys Bollocks. tässä vaiheessa oltiin jo keksitty, että heitä sikaa voi pelata juomapelinäkin! kuinka nerokasta!

 viides pysähdys Soda, ennen loppusijoitus paikka Sidecaria. tässä vaiheessa oltiin keksitty, että Joni ei mene seuraavana päivänä töihin, laittaa vaan sitte aamusta tekstaria pomolle ilmotusluontosesti. koska niinhän se toimii..

                                                                       and that we did!                             

 levynjulkkari juhlat!

 silja ja laura <3

kuvaussessiot matkalla Magiciin

 good times! (mun pikajuoksijan peba on todellisuudessa vaan sijan jalka..)

Loppu. Hauskaa on ollut!

kohtuus on aivan liian vähän

luen kahdeksaa kirjaa samanaikaisesti.

juhlin neljä päivää viikossa.

nukun aina liikaa taikka liian vähän, en koskaan sopivasti.

uin vapaa-ajassa, ja sitten vielä lintsaan siltä ainoalta oppitunnilta viikossa.

karkkipussin syön aina kerralla loppuun ja samalla haaveilen sipseistä.

opintolainaa on pian niin vaikuttava summa, ettei se varmaan mahdu enää tietokoneen näytölle.


Olen mennyttä kalua! Voikohan tästä enää koskaan sopeutua normaaliin elämään? Mitä sitten tapahtuu, kun elämässä onkin päivärytmi? Kun viinipullo maksaakin kuusinkertaisen hinnan nykyiseen verrattuna, eikä mojitossa ole tarpeeksi tuoretta minttua? Kun nukkuminen ei olekaan enää päivätyöni?

Yritin pari viikkoa sitten tehdä tuttavuutta todellisuuden kanssa, ihan jotta ei täysin toisistamme vieraannuttaisi, mutta laihoin tuloksin. Kävin  nimittäin työhaastattelussa, mutta ikävä kyllä ovet eivät auenneet. Englannin kieleni ei ollut natiivin luokkaa, joten niimpä jatkan nukkumista! Työ olisi kyllä kiva. Samaa mieltä on pankkitilini. Katsotaan mitä me saadaan vielä aikaan.

Viimeiset pari viikkoa Barnassa on ollut niiiiin aurinkoisia ja lämpimiä, että uskaltaa melkeen sanoa jo ääneen: kesä! Ollaan lähes jokaisena vapaana hetkenä valuttu ystävien kanssa ciutadella-puistoon makoilemaan, heittämään sikaa ja syömään. Me ja tuhat muuta! Ciutadella on ihan paras paikka viettää kesäistä päivää, koska on aina on lähistöllä jotain seurattavaa: vapaana juoksevia koiria, akrobaatteja, rytmiryhmiä, juoksijoita, leikkijöitä, juhlijoita.. Ei koskaan tylsää hetkeä!

(ja rusketusrajat! on tullut jo rusketusrajat!)

Pari viikkoa sitten myös koululla lakkoiltiin taas. Tapani mukaan en ollut kuullut asiasta mitään, ennen kuin eräs vaihtari-kumppani tiesi asiasta minulle kertoa. Silloinkin ajattelin, että selvä, lisää vapaapäiviä siis. Kumpa olisin vaan ymmärtänyt, että kun Espanjassa lakkoillaan, tarkottaa se paljon muutakin kun vapaapäivää. Sillä aikaa nimittäin kun minä "vapaapäivänäni" istuin Alisan kanssa Polaroid-baarissa puimassa elämää viinilasi kädessä, muut opiskelijat jouksivat pamputtavia poliiseja pakoon, syttyttivät autoja ja roskiksia tuleen, barrikoivat (onko se sana?) kouluun johtavan valtatien, kahlitsivat luokkahuoneita ja tuhosivat tuoleja ja pulpettaja ja spreijasivat iskulauseita koulun seiniin. Meno oli äitynyt kuulema jossain vaiheessa melko pelottavaksi kun ympäriltä oli alkanut kuulua ammuskelun ääniä, joten en nyt olisi ihan tapahtumien polttopisteessä halunnut olla, mutta muuten harmittaa että jäi vallankumous kokematta! Toisaalta, vahingon voi varmasti ottaa takaisin 29.3, jolloin lakossa ei ole vain opiskelijat, vaan ymmärtääkseni silloin päästään nauttimaan yleislakosta!

Lakkoilun lisäks koululla on täytynyt jopa opiskella viimesen parin viikon aikana, ennen kuulumatonta! Lukkarini täyttää nimittäin ne kolme kirjallisuuden kurssia, ja joka tunnille on luettava jotain. Minulle saapuikin pullea paketti iltalukemista amazonilta, ja nyt tosiaan taiteilen neljän "koulukirjan" ja kolmen "omaksi-iloksi-kirjan" välillä niin, etten melkeen ehdi katsomaan Poliiseja ajallaan!

En ole näemmä taaskaan kantanut kameraa kovin ahkerasti mukana, mutta laitan ne pari kuvaa tulemaan, jotka olen onnistunut nappaamaan! Ja lisää sitten ensi kerralla!

 Älkää häiriintykö etualalla jotakin selittävästä minusta, vaan ihailkaa taustalla näkyvää Alisan kodin grafittia!

 

Jonin lepohetki Jennin buduaarissa matkalla ciutadellasta juhlimaan

 Bornea

Kiltti kissa!

aamut eivät ole minua varten

Hetkellinen radiohiljaisuus on päättynyt! On aika taas raportoida, mitä on tapahtunut Espanjan auringon alla, joskin täytyy myöntää, että mitään selkeitä high-pointeja näihin pariin viime viikkoon ei ole juurikaan mahtunut.. Sekä, unohdin eilen kamerani Lauralle, joten visuaaliset terveiset jää tällä kertaa saamatta..

Justyna on poistunut Barcelonasta. Mikä suru-uutinen! Harmittaa kovasti, kun menetti niin hyvän ystävän.. Harmitti jo silloin, kun hän pari viikkoa sitten lähti, mutta nyt kun koulu on taas alkanut, vieläkin enemmän; minulla ei nyt ole nimittäin yhtään kaveria koulussa! Olen yhdelläkin kurssilla, jolla minun lisäkseni ei ole ketään muuta ulkkaria, ja asetelma on sitä myöten klassikko: yli 50 oppilaan kurssi, luokkahuone täynnä, kaikki muut rivit täynnä opiskelijoita, paitsi se, jolla minä istun. Minulle katalaanit suovat täydellisen itsenäisyyteni, joten siinäpä sitten istun yksin koko viiden ihmisen pulpettirivistössä! Tältäköhän spitaalisista tuntuu?

Muutenkin koulusta: hitto miten vaikea sitä lukkaria on luoda, kun kaikki kurssit tarjotaan samaan aikaan! Tätä realiteettia vasten onnistuin kasaamaan itselleni ihan kaamean seuraavan puolivuotisen - lukkari täynnä pelkkiä kirjallisuuskursseja, joista ensimmäinen alkaa 8:30! Ymmärrän, että tuo aika ei kuulosta pahalta ihmisistä, jotka heräilevät esim valion aamuvuoroihin, mutta tässä on pari huomioonotettavaa seikkaa: a) kouluni sijatisee Bellaterrassa, jolloin kokonais koulumatkani kestää noin 1,5h b) olen juuri saanut nukkua reilun puolen vuoden verran niin pitkään kun haluan, joten yllättävä klo 6:50 aamuherätys tulee täydellisenä shokkina systeemille!

Summaten siis koulun alusta: istun viheliäisinä ajankohtina kaameilla kursseilla ylhäisessä yksinäisyydessä! Huraa, eläköön opiskelu!

Tasapainotan tuota negatiivista avautumista positiivisilla uutisilla: kavereita on tulossa kylään Barcelonaan!! Jossu ja Markus saapuvat molemmat viihdyttämään minua, ja vieläpä peräkanaa! Heti kun ollaan Markuksen kanssa selvitty Espanjan maakuntamatkoiltamme, on Jossun vuoro ilmestyä paikalle ihmettelemään pääsiasihäppeninkejä sekä loputonta matkasuunnitelmaani! Tervetuloa ystävät!

Mitäpä muuta on tapahtunut? Ollaan muutettu Aliisa uuteen kotiin, ja hienoon kotiin muutettiinkin! Ollaan pidetty siellä jo yökyläilyt, illallissessiot sekä vaalivalvojaiset.

Sitten täällä oli Suomi-ystävieni Suomi-ystävä Eeva vierailulla, jonka kanssa käytiin Apollossa Soundsin keikalla juhlimassa ja vähän ulkona syömässä.

Täällä on myös paleltu pakkasissa, sisällä ja ulkona, mutta eilen oli taas mahtavat +18 astetta tervetullutta lämpöä, joten suunnattiin heti Lauran kanssa rannalle istuksimaan ja kippistettiin tämän vuoden ensimmäiset ranta-cervezat! Pikkasen vielä käsikarvat liehu kylmässä merituulessa, mutta suunta on ehdottomasti oikea!

Onko viimeiset kaksi viikkoa tosiaan ollut näin tylsiä, etten keksi mitään muuta kirjotettavaa? Ei kai me olla paljon muuta tehty, aika lailla vaan kokkailtu Lauran kanssa ja sitten olen lukenut kirjaa millon missäkin tai opiskellut espanjaa tai viihtynyt pedissä peiton alla läppäri sylissä.. Ei siis muuta raportoitavaa!

Sydämiä säästelemättä,
Tiia xoxo

juhlien jälkeen

Barcelonassa tipaton tammikuu on kuulema köyhien hommaa, joten koska meillä kaikilla pankkitilit pullistelee dollareita, olemme viettäneet täällä erittäin riehakkaan tammikuun. Juhlinta käynnistettiin tosiaan niillä Lauran synttäreillä, joita seurasi Alisan synttärit. Alotettiin 27-vuotiaan Alisan juhliminen kokkailemalla kynttiläillallinen ja kohottelemalla lasia onnekkaalle vuodella. Juhlien lopettelulla taas onnistuttiin hankkimaan Lauralle ja Siljalle varotus. Seuraavat kolme päivää kärsittiin darran eri asteista, ja sitten juhlittiin taas hieman lisää. Ja lisää.. Huoh, alkaispa koulu taas pian..

Käytiin myös Justynan kanssa päiväretkellä Sarrian kaupunginosassa. Ajetaan sen läpi päivittäin matkalla kouluun, ja nyt päätettiin vihdoin vierailla mestoilla, kun Justynan päivät Barcessa alkaa olla luetut. Löydettiin ja samoiltiin taas niin kyseenalasessa puistossa, että Minna ja Ari ois ylpeitä! Se oli jopa meidän silmiin todella epäilyttävä, mutta haluttiin kiivetä puiston huipulla oleville raunioille, jonne myös hieman pelokkain askelin kiipesimmekin. Ei kuitenkaan sellanen puisto johon haluis palata viltin ja hyvän kirjan kanssa päivää viettämään..

  kohti raunioita

 "puisto"

aurinko laskee sarrian keskustassa

Ensimmäiset rantapäivät on kanssa jo vyön alla. Ensimmäinen sessio oli ihan mielyttävä, laineiden liplattelua, lämpöä iholla ja hienoja ajatuksia elämästä kirjan kansien sisällä. Toinen rupeama oli jäätävän tuulinen ja lähes epämiellyttävä. Sinnillä kuitenkin Lauran kanssa värjöteltiin rannalla tunnin verran, kunnes tuuli oli tuivertanut nenät ja sormet turriksi. Seuraavana päivänä köhittiin molemmat flunssassa. Taidetaan sitten kuitenkin odotella niitä hieman lämpöisempiä ilmoja.

Haluan myös jakaa leipuri hiiva -kokemukseni. En tiedä johtuuko se koti-ikävästä, vai mistä, mutta mieleni on tehnyt koko ajan suomi-herkkuja. Yhtenä iltana paistoin sitten minulle ja Notalle lettuja, ja tällä viikolla leivoin korvapuusteja. Ekaa kertaa sitten yläasteen! Niistä tuli yllättävän hyviä, vaikka kaupasta ei löytynyt kardemummaa, eikä meidän kodista lämmintä, vedotonta paikkaa.

korvapuustit kohoamassa kainalossani, kaulahuiviin käärittyinä untuvapeiton alla

Eilen perjantaina oltiin Justynan kanssa katsomassa ja kuulemassa flamencoa Bar Sietessä, ja oli aivan mahtavaa! Ensimmäinen flamenco-kokemukseni, ja nautin suunnattomasti venuen tunnelmasta ja intiimiydestä, sielukkaasta laulusta ja taitavasta tanssista.

Ainiin, ja iloksenne voin kertoa, että kielenopiskeluni sujuu mallikkaasti! Virtuaaliopeni on todella otettu edistymisestäni, eikä voi lakata suitsuttamasta suorituksiani :). Ja koska olen perso kehuille, en voi myöskään lakata opiskelemasta, kun kerta niin kannustetaan!  Olé!

yleisön pyynnöstä

..sisällötön ja kuvaton merkintä ensimmäisen barcelona-viikon toimettomuudesta!

kotiinpaluu meinasi jäädä vain haaveeksi, sillä klo 05:00 lähdöstä huolimatta meinasin myöhästyä lennolta! Norwegianin baggage drop -tiskin jono oli loputtoman pitkä, eikä liikkunut lainkaan. Seisoin joukon jatkeena 45 tuskasta minuuttia, ja toivoin että ehtisin tiputtaa matkatavarat ennen kun kone poistuu maasta ilman minua. Ehdin, mutta koska joudoin kipittää jouksujalkaa suoraan turvatarkastuksesta portille, en saanut mitään karkkia matkaevääks. Boo hoo!

Ensimmäisen päivän perillä kutakuinkin nukuin. Toisenkin päivän kutakuinkin nukuin, heräsin välissä pikkasen opiskelemaan espanjaa (olla-verbin taivutus: soy, eres, es, somos, sois, son). Ensimmäinen askel tehokkaampaa, aktiivisempaa ja viisaampaa tiia kohti otettu!

Lauantaina alkoivat alennusmyynnit Barcelonassa. Laitettiin Lauran kanssa kellot soimaan kymmeneltä, ja toiveikkaina suunnattiin kaupoille. Päästiin Zaran ovesta sisään, ensimmäiset rullaportaa ylös ja sitten luovutettiin. Otettiin heti seuraavat rullaportaat alas ja lähettiin syömään. Eihän ihmisvihaaja nyt voi alejen ensimmäisenä päivänä lähteä kaupoille, ja vieläpä Espanjassa! Eikä voinut muuten krapulainen Laurakaa :). Ruuan jälkeen päätettiin siirtyä väljemmille vesille hieman syrjemmällä sijaitsevaan kauppakeskukseen, jossa epätoivon vimmalla tongittiin rekkejä viisi tuntia. Ilman merkittävää menestystä, ikävä kyllä.

Illalla lähdettiin juhlimaan Lauran synttäreitä ravintolaan, sitten baariin ja sitten toiseen baariin. Oli nastaa, joskin Lauran illan kruunasi 45euron sakot kadulla pissimisestä. Hyvää syntymäpäivää!

Sunnuntaina käytiin syömässä mahtavassa ja mahtavan halvassa meksikolaisessa, lähettiin Sub Rosaan 3,50 euron mojitoille (onnellinen jälleennäkeminen!) ja istuttiin iltaa baarin omistajan kanssa, joka tuntuu luulevan olevansa Barcelonan Kummisetä..

Maanantaihin heräsin hieman darrassa, joskin pää selvisi nopiaan kun Justyna informoi minua, että USAn historian lopputentti tentittäisiin seuraavana päivänä. Siitäpä sitten lukemaan koko illaksi ja suurimmaksi osaksi yötäkin, ja seuraavana päivänä epävarmoin askelin kokeeseen. En tiedä selvisinkö sepittelyineni kokeesta kunnialla.

Siinä, kuten luvattu, täysin sisällötön merkintä! Lupaan tehä jotain mielenkiintosempaa ennen seuraavaa satuhetkeä! Tai jos en minä, niin Laura ainakin, ja kerron sitten mitä hänelle kuuluu!
Hilla, toivottavasti et ole kovin pettynyt viihdyttäjän taitoihini!

lähtemisiä

Kuluneen viikon on lentokoneet Barcelonasta olleet täynnä kotiinlähtijöitä. Ensimmäisenä menetin päivieni ilon Justynan, sitten saksalaiset ja sitten vielä muutkin ystävälliset vaihtarit. Viimeisenä sissinä täällä vielä opiskelee minä, odottamassa omaa kotiinpaluuvuoroaan..

Jukan ja Anskun vierailu oli mukava ja viininhuuruinen. Istuttiin erinäisissä kahviloissa ja ravintoloissa ravitsemassa itsejämme, kiivettiin Mont Juicille katselemaan auringonlaskua eväskassin kera ja kierreltiin kaupunkia. Good times!

Tiistaina oli Lauran ja mun baari-päivä. Laura on siitä pahaenteistä baariseuraa, että se tuntee lähes jokaisen baarimikon, ja on vieläpä niin huipputyyppi, että kaikki tahtovat tarjota hänelle, ja samalla myös minulle, ilmasta juomaa. Ja mitäpä kaksi tyttöä Suomesta siinä muuta voi tehdä kun tarttua tarjoukseen! Tosin aamulla (kello 6 nukkumaanmenneiden aamulla, eli klo 15) kun siitä herää kengät jalassa, meikit naamassa, valot ja musat päällä Lauran vierestä sohvalta, tulee kyllä mieleen että toisinkin olisi voinut toimia! How about that mommy, proud much? :)

Tänään Estacio de Francalla tapahtui. Juna-asemalle oli pistetty pystyyn suuren suuri kirppistapahtuma, Barcelona Lost & Found. Suunnattiin sinne kämppikseni Notan kanssa, ja poistuttiin parin tunnin päästä kassit pullollaan. Nota hyppi tasajalkaa uusi syna kainalossaan - nyt alkaa pianon soitto!

Piano, Nota ja minä jatkettiin vielä Cafe Lunaan kahvittelemaan, ja sitten kotia tekemään ja syömään linssikeittoa. Sitten harjoteltiin pianonsoittoa. Alex onnistu youtuben avustuksella soittamaan tunnistettavasti Viva la vidasta pätkät, itse hurmasin kuulijani kissanpolkalla ja Nota ei osannut soittaa mitään. Illalla yritin lukea keskiviikon tenttiin, joka myös merkkaa tämän vuoden viimeistä koulupanostusta. En onnistunut. Yritän uudelleen huomena.

Nyt nukkumaan (kello näyttää olevan 2:03 jo..), sitten avaan vielä 3 joulukalenterinluukkua ja sitten tuleen kotiin! Laittakaa skumpat jo kylmään, pian juhlitaan!