minne katosi päivät

Työt ovat alkaneet. Elämä ja yhteydenpito ystäviin on päättynyt. Ainakin toistaiseksi. 9 tuntia Applen asiakaspalvelupropagandaa johtaa siihen, että voimat ehtyvät. Ei jaksa mitään eikä ketään. Huutaa kadulla kaiken maailman pelleille, jotka palloilevat nälkäisen kotiinpalaajan kävelyreitillä. Pinna on kireällä, päässä jomottaa ja aikaa ei ole enää edes Gilmoren tyttöjen katseluun. Tälläistäkö teille on ollut koko sen ajan, kun minä viime vuoden täällä vapaa-agenttina liitelin menemään?! Heitän kaikille henkiset yläfemmat, upee suoritus.

Mutta toivon hartaasti, että tämä jatkuva rasittuneisuuden ja väsymyksen tunne ei ole pysyvä olotila. Ehkä se on vain jotain, joka seuraa automaattisesti, kun yrittää muuntautua täyspäiväisestä levyttäjästä täyspäiväiseksi työnorjaksi. Toivon. Kerron sitten kuinka kävi..

Mutta ennen kuin työt alkoivat, elinkin vielä himppusen. Käytiin mm. Alisan ja Danielin kanssa kipuumassa Mont Juicille sangrian ja sohvatyynyjen kera, katsomaan Coenin veljesten kelpo elokuva True Grit ulkoilmaleffateatterissa.

Kiivettiin samoille myös Lauran kanssa date naittina, sillon katsomaan Marilynin Men Prefer Blondes. Erittäin hauska!

Sitten ollaan käyty testailemaan tässä 38 asteen helteessä Barcelonan lähirantoja, toiveena löytää yksi joka ei ole liian täynnä taikka kaukana, vaan juuri sopiva kultakutrille. Castell de Felssin ranta oli ihan jees, mutta miinusta pöllyävästä hiekasta ja aivan sekopäisestä merenpohjasta, jonka seuraksena aallot olivat myös täysin sekopäiset. Toistaseks vahvimmilla on Montgatin ranta, jonne ei matkaa ole kuin 15 minuuttia, ja perillä vastassa on hyvin vähän kansoitettu ranta. A mi, me gusta!

Myös kävin Danin ja hänen serkkunsa ja serkun kavereiden kanssa La Ribassa, noin kolmen tunnin junamatkan päässä Barcelonasta Pyrenneiden vuorilla. Mesta oli erittäin, erittäin hulppee, ja puitteet muutenkin -leirinuotiota, taivasalla nukkumista, vesiputouksissa uimista, vuorikiipeilyä, trekkausta- vaikuttivat mahtavilta, mutta toteutus jäi hieman puolitiehen. Espanjalaiset ja yllättäen Ecuadorilaisetkin takertuivat taas omaan kieleensä kun hukkuva oljenkorteen, joten siellä sitten meikä kielitaidotan sai aivan herran rauhassa seurata, kun muut pitivät hauskaa. Yksinäistä. Lisäksi myös eksyttiin Danin kanssa vuorille matkalla uimasta leiriin, ja samottiin kohtuu epätoivosina piikkipuskien raadeltavina viidakossa ja yritettiin löytää tietä kotiin. Yli kaksi tuntia. Nälkäsinä ja janoisina. Sain hyvän syyn harjoitella kiroomista espanjaksi: Me cago en esta mierda bosque!! Joder!

Siinä viimeset 4 viikkoa tiivistettynä. Nyt alan jo hieman heräilemään työhorroksesta, joten saatan jopa kyetä jakamaan kuulumisia tiuhempaan tahtiin. Katsotaan kuinka käy!