niin monta hyvää ihmistä.

Ensimmäinen kouluviikko on nyt suoritetty, jei! Suomalaisen urheilijan tavoin voisin todeta, että annoin kaikkeni, ja nyt olo on väsynyt, mutta onnellinen..

Akateeminen urani Espanjassa ei tosin lähtenyt kovin sutjakkaasti käyntiin. Ensimmäisenä maanantaina saavuin reppu heiluen ja intoa puhkuen kampukselle ensimmäistä luentoa varten, vaan kuullakseni, että tunti on peruttu. Siittä, 40 minuuttia suuntaan turhan päiten junalla, voisi joku ajatella. Mutta ei, reissu ei ollut turhaa, sillä olemattomalla luennolla tapasin uuden parhaan ystäväni Jennyn Saksasta! Mikä mahtava tyyppi, siellä se viipottaa kampuksella menemään vauhdikkaammalla askeleella kun Jossu, ja minä messissä! Ollaan melkeen kaikilla samoilla kursseillakin, so match made in heaven!

Maanantaina selvisi myös, että espanjan opiskeluni jää omalle vastuulleni (kyllä, ymmärrän erittäin hyvin, että olen tuhon oma..). Kielikeskuksen kurssit nimittäin maksaa siinä 400e tienoilla, ja sijaitsee maanantaista perjantaihin, kello 10-14, eli samaan aikaan kun kaikki muukin opiskeluni.. Joten adios, español.. Lueskelen sitten täällä omassa vuoteessani Español unosta Javierin seikkailuja, kuhan oon eka, Markusta lainatakseni, joussut sarvet pois täällä Barcelonassa. Ja taidampa odottaa säidenkin viilenemistä, koska kauniita, aurinkoisia päiviä ei vaan voi hukata opiskellen!

Tiistaina koululla päästiin jo tositoimiin, ja hyvältä vaikuttaa! Kaikki opettajat puhuu ymmärrettävää englantia ja uskokaa tai älkää, on tosi hauskoja! Lisäks ne on myös todella espanjalaisia, joka lämmittää sydäntäni: puhuu käsillä, ilmehtii, äänenpainot liitelee matalasta korkeaan.. Luennon seuraaminen on kun pienimuotoinen teatteriesitys, i'm loving it!

Ja sitte nää muut opiskelijat.. Ne on kaikki niin avuliaita ja ystävällisiä että oikeen ihmetyttää! Hetken jos seisoo koululla eksyneen näkösenä käytävällä, niin heti saa jonkun saattamaan sinut oikeaan paikkaan. Kaikki myös kutsuu mua koko ajan kaikkialla, tarjoaa apuaan akateemisissa asioissa ja ystävystyy facebookissa. Jos vertaa mun kahteen ystävään Helsingin yliopistolla, niin väittäisin, että tänne tuloni on menestys!

Tällä viikolla olen tehnyt kyllä myös muutakin kun käynyt koululla. Olen esim. maanantaista asti majoittanut Satun ystävää Merviä luonani, ja yhdessä ollaan käyty asuntonäytöissä, syömässä ja juomassa. Eilen Mervi sitten scoras mahtikodin ittelleen, joten nyt cama matrimoniossa nukkuu toistaseks taas vaan minä. Mervi myös oli samoilla linjoilla kanssani, että tää sänky on kiven kova ja jokaisen jousen voi tuntea luissaan, joten viikonloppuna olisi nyt sitten tarkoitus suunnata Ikean ihmeellisen maailmaan lämpöä ja pehmeyttä etsimään..

Olin jo valmiina laittamaan pisteen tälle blogimerkinnälle, kunnes muistin, että en olekaan vielä muistanut tunnustaa viime perjantain syntejä!

Sillon Anu & co oli vielä täällä, ja päätettiin lähteä hieman juhlimaan. Hain lähikaupasta pullon jotain melkolailla halpaa venäläistä vodkaa, ja tuliaislakrisaleja käyttäen porisutin padallisen lakushottia. Turha varmaan mainita, että illan kuluessa (totuutta ja tehtävää sekä heitä sikaa -pelejä pelaillen) tyhjensin myös tuon padan. Ja turha varmaan mainita sitäkään, että olo oli varsin helvetillinen koko seuraavan päivän! Puhumattakaan siitä, että olisin päässyt tuollon perjantai-iltana kotiin asti! Sen sijaan päädyin yöuinnille päättyneen baari-illan jälkeen Anun vuokraaman (ilmastoidun, hiljaisen ja mukavan, if i may add) asunnon sohvalle nukkumaan.. Mutta, seuraa tarinan opetus: ei enää halpaa myrkkyvotkaa venäjältä! Sovittu!

Mutta nyt vois olla sen pisteen paikka. En oo saanut aikaseks laittaa vielä kuvia koneelle, ja kaikkihan sen tietää, että kuvatonta tekstiä on tylsä lukea. Joten armahdan teidät, ja siirryn fiesta de la mercen juhlimisiin! Tätä hupia jatkuu meillä sunnuntaihin saakka, musiikkia ja muuta häppeninkiä on tarjolla ympäri kaupungin! Vamos a la fiesta!

Voikaa hyvin ihmiset!