siellä missä aurinko on lämmin ja mojitot halpoja

Tästä päivästä alkaa sooloseikkauluni Barcelonassa. Kävin saattamassa Sonjan aamulla lentokentälle, ja heti kun tuttu naama katosi turvatarkastukseen, tuli kaamea ikävä! Tule takaisin, olen jo yksinäinen!

Mutta enemmän kuin Sonjan lähdöstä piti kirjottamani mitä olemme touhunneet täällä, silloin kun meitä oli vielä kaksi.

Saavuttiin siis hoodeille sunnuntain 4.9. Suurin piirtein ennen Hakaniemen toria oli tullut jo selväksi, että en missään nimessä lähe raahaamaan matkalaukkuani ja rinkkaa ympäri Barcea, joten lentokentällä napattiin siis saman tien taksi. Asunto löyty calle Avinyonilta melko helposti, ja sisällä meitä oottelikin jo Amaranta ja kissan paholainen. Andreas aka Luigi oli häitä juhlimassa Italiassa, joten hänen tapaamisensa lykkääntyi. Ja lykkääntyy itseasiassa edelleenkin, sillä siitä saakka kun Luigi palas mestoille, se on joko rampannut juhlimassa isolla kirkolla, kuten tavataan sanoa, taikka nukkunut! Ainoat havainnot italialaisesta kämppiksestäni on kuulohavaintoja, hänen kohtalaisen äänekkäistä ja humalaisista kotiinpaluistaan 03:00 aikoihin.. No mutta se siitä!

Ensimmäinen päivä pyörittiin Sonjan kanssa ympäriinsä. Lähinnä kait siksi, että suunnitustaitomme pettivät suurin piirtein saman tien kun astuttiin ulko-ovesta ulos. Tarkotuksena oli nimittäin suunnata rannalle, mutta jokusen kadun kulman jälkeen pakallistimme ittemme noin 3 km päästä suunnitellusta kohteesta, Ups! Siitä päädyimmekin sitten ihailemaan Parc de la Ciutadellaa (olipa upea, sinne vien teidät kuhan tuutte kyläilemään!) ja myöhemmin sataman aluetta.

Maanantaina taidettiin kierrellä kauppoja, en oikeen muista. Tiistaina sitten suunnistettiin yliopistolle. Mennyttä on 10 minuttin kävely Hakiksesta yliopistolle! Nyt matkaa taitetaan ensin 15 jalan ja sitten 30 minsaa junalla! Perillä odottava kampus oli pienen kaupungin kokonen, sieltä löyty kauppa jos toinenkin, ravintola, leffateatteri.. En kuitenkaan onnistunut rekisteröitymään opiskelijaks, koska olin mestoilla liian myöhään.. Uus yritys huomena! Niin ja junassa tavattiin yks toinen erasmus-vaihtari, Anna Saksasta. Se teki sen virheen, että lisäs mut FB-ystävkseen, joten nyt aion ahistella sitä siinä määrin että se suostuu leikkimään mun kaa viikonloppuna!

Koululta lähettiin Gaudin suunnittelemaan Park Gueliin. Kuten olettaa saattaa, siellä oli noin tuhat bussillista turisteja, joten ei siellä kovin kauaa viihtynyt. Jätettiin siis Gaudin hulppeet fantasiamaailmat taakse, ja suunnattiin kohti Tipidabo-vuorta. Suunnitelmana oli otta riippuhissi vuoren huipulle, jossa piti päästä kieppumaan antiikkiseen huvipuistoon. Suunnitelma ei toteutunut. Meiän kartta ei jatkunut Tipidabolle saakka, joten jouduttiin suunnistaa aavistuksien varassa, ja voin kertoa, se ei ole paras tapa. Lisäks maasto oli niin steeppiä alamäkeä suurimman osan aikaa, että pohkeet laitto twistaamaan heti alkumatkasta! Tuntien samoilun jälkeen löydettiin tiemme sille pirun riippuhissille vievän junaradan päähän, ja tadaa!, meille selvis et mesta olikin kiinni siltä päivältä! Kolmen päivän pohjekrampit ihan turhaan, mutta mitäs siitä!

Kauheesti mä näköjään kirjotan, jaksaako tätä ees lukee ketään! Selvästikään mulla ei oo kiire mihinkään.. Hitto, sen Annan on pakko tehä mulle seuraa, tai muuten rupeen päivittää teille elämästäni tunti tunnilta :)

Keskiviikko oli rantapäivä. Rannalla oli ihanaa! Meri oli tyyni ja sininen ja loputon, aivan niinkun sen kuuluukin olla! Illalla lähettiin vielä korvaamaan Tipidabo pettymystä Mont Juicille. Sieltä näky koko Barcelona ja sieltäkin matka kotiin oli pelkkää alamäkeä - kyllä pohkeet taas nautti!

Siinäpä ne tais olla, ensimmäiset päivät barcelonassa. Luonnollisestikin jätin pois kaikki vohvelin mussutukset ja mojitojen lipittelyt, mutta voitte uskoa, että niitäkin on tullut tehtyä!

Besos!